torstai 19. lokakuuta 2017

*:・゚✧Pastel hair✧・゚:*


Ne jotka seuraavat minua instagramissa, tietävätkin jo että hiukset saivat vähän uutta ilmettä. Olen haaveillut pastellihiuksista jo pitkään, mutta edellisessä työpaikassani ne olivat kiellettyjä, ja vähän tämä oma epäonnistunut hiustenvärjyyprosessi hidasti värjäilyintoa. Ja joo, onhan näissä pastellihiuksissa vaivaa.
Juu, peruukki kyseessä. En tosiaan rupea omia hiuksiani nyt pastelliksi värjäämään kun ei se luonnolliseksi värjääminenkään onnistu. Tilasin siis jokunen aika sitten pastellin peruukin, joka eilen tipahti postiluukusta (Ok, hain sen postista). Peruukki oli vähän laadukkaammalta sivulta tilattu eBaystä, ja hintaa tällä oli 30€, joten ajattelin tämän laadun olevan oikeasti hyvää, kun kerta vitosella posteineen saa ihan laadukkaita peruukkeja. Joo, hius tässä on laadukasta, malli on hyvännäköinen ja peruukki on mukava päässä. Iso mutta on kuitenkin otsis. Se on aivan kamala luiru, joka on vaan pakko laittaa tuollein kiehkuralle. Ompelujälki näkyy kauas ja jotain pitää fiksailla tuosta, ettei se huuda peruukkiuttaan. Otsista lukuunottamatta siis hyvin laadukasta matskua, ei tarvitse talkkikäsitellä tai muuta. Vähän otsis kuitenkin aiheutti pettymystä, kun odotin parempaa laatua, ja otsis on todellakin erilainen kuin mitä se kuvissa oli.

Tykkäättekö te käyttää peruukkeja? Miltä tämä teistä näyttää?

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

*:・゚✧DaTuRa+ Emiria Wiz haul✧・゚:*

Tapasin lauantaina piiitkästä aikaa ihanaa Saria, ja kävimme sitten vielä hyödyntämässä Hullujen päivien shampanjatarjoukset, ja menimme Stockan yläkertaan nauttimaan lasilliset. Oli ihan hurjan ihanaa päästä juttelemaan kunnolla ja vaihtamaan kuulumisia, pitäisi nähdä useamminkin kun tämä välimatka ei ole mahdoton.
Vähän fiilistä latisti se, että Ilona sairastui, ja jouduimme valvomaan koko pe-la yön kissan vointia tarkkaillen ja viemään lauantaiaamuna kissaa eläinlääkäriin. Kaikki on kuitenkin nyt ihan ok, kissa tosin on verisesti loukkaantunut erityisesti minulle (kun jouduin pitämään sitä paikallaan tutkimuksen ajan), mutta ehkä hänen välit minuun lämpenee mahdollisimman pian.
Ostin Sarilta ison kasan kaikkea ihanaa, jotka sitten hän toi minulle kun nähtiin. Nyt on sitten vaatekaapissa helppoja vaatteita, jotka ovat mukavia päällä ja oman näköisiä. 
Kuvasta jäi puuttumaan tämä DaTuRan neule. Vähän saman tyyppinen minulla onkin MA*RSilta, mutta tämä on vähän luonnollisemman näköinen. Ihanan lämmin ja pehmeä, pitää vain katsoa saako tälle käyttöä, kun on aika massiivinen päällä, ja en halua kettutyttöjä kimppuuni, kun tuo turkisosa näyttää ihan pahuksen aidolle, vaikka onkin synteettistä matskua. Mutta ihanan lämmin ja pörröinen tämä on, ja lähteekin ehkä Japaninreisskulle mukaan.
Siis olen ihan onnessani: Ensimmäinen Emiria Wizin mekkoni. Tämä on ihanuutta. Katsokaa näitä vyötäröyksityiskohtia molemmista mekoista. Sininen mekko siis Emiria Wiziltä, toinen DaTuRalta. Nämä molemmat ovat aivan ihastuttavia, ja kivaa saada sinistä vaatekaappiin, mitä minulla ei juurikaan ole. 
Sitten kaksi kukkamekkoa. Toinen mekko on tuollainen tuubimallinen, toinen leveähelmainen. Mukaan sain myös ihanan "timanttivyön", mikä sopii oikeastaan kaikkien mekkojen kanssa käytettäväksi. Ruusuprintti molemmissa tietysti, ja DaTuRalta nämäkin. Nämä molemmat varmaan lähtee Bahamanreissulle mukaan.
Sitten hameet. Yksi leveähelmainen ja kolme kotelohametta. Aika ruusuista linjaa nämä kaikki mutta minkäs tekee kun tykkää kyseisestä printistä. Nämä DaTuRan hameet ovat aika ihania, harmittaa kun ei nykyisin ole vastaavanlaisia heillä liikkeissään, tai ainakaan en ole törmännyt reissuilla. Mutta eipähän näitä nyt enää ehkä tarvitsekaan, vaan nykyiset sitten riittääkin. 

Mitäs te tykkäsitte näistä vaatteista? Toivottavasti saan teillekin asukuvia joistain näistä nappailtua ^_^

perjantai 13. lokakuuta 2017

*:・゚✧Little break✧・゚:*

Välillä pitää ottaa tästä opiskelusta breikkiä. Jotenkin koko kesän stressi ja koulujutut alkavat kunnolla purkautumaan, ja olenkin aamuvirkkuna ihmisenä jotenkin järkyttynyt, miten herään joka aamu vasta joskus yhdeksän, kymmenen välillä. Ei siinä tavallaan mitään, kun päivissäni ei suurempia rytmejä nyt ole, kunhan vaan saan opparin ja loput koulujutut tehtyä. Silti tuntuu vähän hassulta maata sängynpohjalla niin pitkään, varsinkin kun iltaisinkin menee nukkumaan ihan ihmisten aikaan.

Eilen mies päätti hemmotella, ja mentiin Stockmannin yläkertaan shampanjalle. Tuo shampanjabaari on tosi sympaattinen ja viihtyisän oloinen paikka, ja voi vaan taas miettiä, missä Helsingissä on vastaavanlaisia. Kämp joo mutta se on turkasen kallis ja tuntuu töhöltä mennä sinne vain lasilliselle, ja sama oikeastaan koskee kaikkia siinä Espalla olevia. Glounge oli ihan mahtava paikka, harmittaa hurjasti ettei sitä enää ole :'(


Tämä sää on kyllä taas ollut ... Voisin perustaa varmaan jonkun sääblogin missä inisen kelin huonoutta, tuntuu että sitä on kesästä lähtien tullut harrastettua ihan liikaa. Mutta totta se on. Tässä kun koko viikon on homehtunut kotona, näpytellyt milloin lastensuojeluasiaa ja milloin translakiasiaa ja milloin yrittänyt peilata omaa ammatillisuutta teoriaan, niin rupeaa vähän tympäisemään. Olen kaivannut kunnon juoksulenkkiäkin jo pitkään, mutta tuonne kaatosateeseen juoksemaan lähteminen ei oikein tunnu siltä virkistävältä ja raikastavalta vaihtoehdolta.

Noo mutta kyllä shampanjalasillinen vastaa lenkkeilyä, haha! Tosiaan, Hullut päivät on kanssa sellainen juttu mitä ei koskaan opi. Joka vuosi sinnekin on itsensä työnnettävä vaan todetakseen että ryysis on sairas ja mitään oikeasti halpaa ostettavaa ei ole. Niinhän tänäkin vuonna. Okei, ei tuolla Helsingin keskustassa niin karsea meininki ollut kuin Jumbossa, jossa käväistiin nopsaan kun ajateltiin, että siellä sitä tilaa liikkua olisi. Mutta eipä joo. 


Siis alkuperäinen tarkoitushan oli myös napsia asukuvia. Kuitenkin oma asukuvailufiilis lässähti jo kotoa poistuessa, ja vaihdoikin hameen ja korkkarit farkkuihin ja nilkkureihin. Ei mitään kivoja kuvia tuolla olisi saanut. Ehkä tämä blogimuutos minkä tein, on saanut tietyn kiven pois sydämeltä. Se sellainen pakon tunne on hävinnyt. Juurikin ettei minun tarvitse puoliväkisin mitään asukuvia ottaa, vaikkei se mikään pakko viimeksikään ollut. Mutta harmittaa se silti, kun niitä asukuvia tykkäisin ottaa, ja sää on sitten mitä on. Nappailtiin kuitenkin sitten tuolla ihan turistina noita kuvia, kuvasin miehestänikin muutamia kuvia, kun hänkin on viimeksi vuosi sitten oman facebookprofiilikuvansa päivittänyt.

Onko teillä jotain vakkari-istuskelupaikkoja? Millaisissa mestoissa tykkäätte käydä?