tiistai 19. syyskuuta 2017

Päätös blogin jatkosta

Postauksen ajoitus ei sitten toiminutkaan, ja saatte postauksen tänä aamuna eilisillan sijaan. Noh, käy tämä näinkin, mistään kiireellisestä kun ei kyse olekaan. Lähinnä ilmoitusluontoista asiaa, jota edelsi pitkä pohdinta ja oikeasti, tätä päätöstä mietin vielä eilen pitkään mieheni ja ystäväni kanssa, mitä tulisi tehdä. Tuntuu, että kaikki vaihtoehdot ovat huonoja, ja tämä on ns. pienin paha nyt kaikista. 
Blogissani on vilissyt valitusta since syksy 2016. Elämä on ollut rankkaa. Ja on yhä, ja jaksamista ollaan ihan aikuisten oikeasti koeteltu nyt vuodenpäivät, enemmän kuin tarpeeksi. On ollut kuolemaa, stressiä, väsymystä, masennusta... Ja kokoajan tuntuu että nurkan takana odottaa uusi pettymys ja suru. Se, mitä tämä asia koskee, on nyt se, että joudun tekemään blogin suhteen isoja päätöksiä. Blogi ei todellakaan ole ollut mikään helpotuksen henkireikä, vaan päinvastoin. Olenkin miettinyt miten tämän asian hoitaisin. Tekisi mieli heittää sen elämää omistamattoman ah niin hyveellisen naisen nimi ilmoille, joka jaksaa häiritä, sekä muutaman vesantolaisen vahvistuksen nimet ilmoille, ja sanoa blogissa julkisesti, että tiedän ketä olette. Kuitenkin samaan aikaan haluan hoitaa tämän mahdollisimman aikuismaisesti ja ei-dramaattisesti. 
Jos mennään ihan asiaan, niin elämässäni on niin paljon kaikkea (hyvää ja pahaa) käynnissä, etten todellakaan jaksa ottaa mitään extrashittiä niskaan näiltä muutamalta mulkulta, jotka ovat niin kateellisia tekemisistäni. Ja voi kyllä, minä en keksi mitään muuta motiivia kuin kateuden tälle toiminnalle, vaikka kuinka henkilöt itse väittäisivät määkimisellä olevan muita tarkoitusperiä. Jos meidän matkailut ja shoppailut ja shampanjat ja Chanelit vituttaa, niin mikä muu voi olla syynä kuin kateus? Ja vaikka nautin reissukuvien laitosta ja shoppailupostauksista, en jaksa sitä vitun perustelemista, mitä minun pitäsi joka tekosestani tehdä. Pitää perustella miksi ei kelpaa etsyn jutut vaan miksi pitää olla joku logihirvitys, miksi pitää olla Chanel kun halvemmallakin saisi laadukkaan nahkalaukun, ja miksi edes pitää olla nahkalaukku, kun olen niin eettinen olevinani. Mistä saatte rahaa, miksi olet golddigger, miksi miehes maksaa, miksi valehtelet sun rahoistas, miksi sulla on kusi noussut päähän. Miksi et laita hiuksias, miksi olet Patricia-kopio, miksi luulet olevasi glamoyr, miksi näytät homssuiselta, miksi et opettele contouramaan, miksi käytät noin lyhyttä hametta. Miksi et perustele, anna perusteluita, voitko lopettaa valehtelemisen, sano rehellisesti
Ja kun fakta on se, että minun ei oikeasti tarvitse vastata mihinkään noista. 

Kommentteihin vastaaminen on ihan turhaa pulujen kanssa shakinpeluuta. Ihan sama mitä vastaa, kiltisti tai rumasti, siitä seuraa vaan enemmän määkimistä. Jos jättää vastaamatta, alkaa spämmiminen tai keskustelu siirtyy Vauvaan. En ota itseeni paskakommenteista tai vauvafoorumilla pään riipimisestä, mutta väsyttävää ja turhauttavaa se on. Blogini ei ole minulle niin iso tienesti, saan rahani muualta, että minun kannattaisi tässä roikkua kiinni kynsin hampain vaikka tämä tuottaa niin paljon tuskaa, vaikka myös paljon hyvääkin. Ihania ihmisiä te suurin osa siellä olette <3 Sitten on nämä en ole kateellinen vaikka kritisoin-sekopää ja ihastuttavat vesantolaiset, jotka eivät tajua että olen nyt toisella puolen Suomea, voisi antaa olla ja lopettaa minun seuraamisen, jos nykyinen elämäntyylini aiheuttaa vitutusta niin paljon. 
Minulla on ollut kolme vaihtoehtoa. 1. Jatkaa, ja ignoorata vaan kaikki paska. 2. Lopettaa blogi kokonaan, tai 3. supistaa tätä toimintaa. Vaihtoehtoa yksi olen noudattanut nyt jo pitkään. Olin naiivi ja ajattelin, että kun en reagoi, loppuu mielenkiinto valittamiseen ja siihen turhaan paskanjauhantaan. Olin todellakin väärässä, sillä ihme pakkomielteitä ihmisiltä löytyy. Lisäksi se, että se vainoaminen laajennetaan minusta muihin, on sairasta. En halua että miestäni tai ystäviäni haukutaan blogini takia. Mungo-Anna kirjoitti blogissaan todella hyvin: Fiksut ihmiset tajuaa, tyhmät eivät ja heidän mielipiteistään ei tarvitse välittää. Samaa minäkin ajattelin, mutta nyt täytyy sanoa, että tyhmät veivät voiton. Siksi blogin lopettaminen tuntuukin ihan sairaalta: Paha sai sen mitä paha halusi. Mikäs muukaan tässä on ollut tässä yli vuoden kestäneessä häiriköinnissä ollut pointtina, kuin saada minulle paha olo. Sen verran voin kyllä seistä nyt itseni takana, että minulla ei suoranaisesti ole tämän asian tiimoilta paha olo. Väsynyt olen, kaikesta muusta, ja sillä kädenvääntö apinoiden kanssa tuntuu todella tyhmältä. Kuin työntäisin itse tarkoituksella päätäni sinne muurahaispesään ja sitten valitan kun sattuu. 

Se mihin päätökseen tulin, on se, että lopetan kaikki syvällistet ja omaa elämääni rajoittavat postaukset kokonaan. Blogi on ja pysyy, koska en pysty ilman blogia enää varmaan olemaan, mutta sisältönä vain asukuvat. Ei kuvia kodista, ei matkapostauksia, ei ostospostauksia, vain asukuvia. En kerro mitään ylimääräistä, sillä minua on tavallaan alkanut ehkä ahdistamaankin se, kuinka tuntemattomat tietävät minusta ihan liikaa, ja minä en heistä mitään. Olen nyt jo sen verran aikuinen, että tässä elämä rakentuu monen muun asian ympärille kuin blogin, niin en viitsi riskeerata mitään pelkän harrastuksen vuoksi. Itse nautin syvällisten postausten teosta, ostosten esittelyistä ja reissukuvien jakamisesta. Tykkään lukea niitä myös muilta. Tästedes tyydyn nauttimaan muiden blogien antimista, ja jaan omassa facebookissani, snapchatissa ja instagramissani reissuja ja ostoksia. Olen myös todella pahoillani kaikille ihanille, viisaille, tärkeille ja moraalin omistaville seuraajilleni. Onhan tämä ihan idioottia että kolme kusipäätä dominoi, ja vie pohjan teiltä tuhansilta viisailta ja mukavilta lukijoilta. Paljon olen hyvää saanut, ja siksi blogi pysyykin, toivottavasti teitä asukuvat kiinnostaa! 
Kommenteista en julkaise enää mitään negatiivista. Ihan vapaasti nyt saa mussuttaa kuinka tyhmää on jättää kritiikki pois, mutta minun mielipide on se, ettei kenenkään bloggaajan tarvitse julkaista kritiikkiä, varsinkin jos se kohdistuu millään tavalla ulkonäköön, tai sitten on jotain bulsshittiä missä vaaditaan perusteluja. Ei se kuulu kenellekään. 

Katsotaan mihin tilanne kehittyy. Voipi olla, että alan bloggaamaan entiseen avoimeen tapaan tässä joskus taas, jos tietyt ihmiset oppivat käyttäytymään. Nyt kuitenkin on elämässä isompiakin asioita, kuin kärsiä siitä että joku valittaa mieheni homomaisuudesta tai siitä mistä minä saan rahani tai miksi ostan Victorias Secretiä. Mieluummin nautin täysin siemauksin ulkomaanmatkoistamme, illoista ihanassa kodissa rakkaan mieheni ja kissani kanssa, kivoista ostoksista ja parhaiden ystävieni seurasta. 

Kiitos💕 

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

*:・゚✧Lisäarvonta: Littlethings jewelry✧・゚:*

Suoritin ihanan Malabrandin arvonnan jo jokunen aika sitten, sekä arvoin voittajat. Voittajat varmaan vähän jo ihmettelevätkin, missä palkinto viipyy. Syynä tähän oli pieni lisäarvonta, jonka suoritin kun sain Littlethingsjewelleryltä paketin, jonka sain arpoa Malabrandin voittojen mukana. Olen tehnyt ennenkin Littlethings jewelleryn kanssa yhteistyötä, ja tykkäsin kovasti heidän söpöistä sormuksistaan. Enää tuollaiset sormukset eivät oikein omaan tyyliini sovi, mutta tykkään niistä tosi kovasti, ja siksi otinkin yhteistyön vastaan arvonnan muodossa! Jos kiinnostaa tarkemmin, voi perehtyä Littlethingsin koruihin facebooksivuiltaan.
Sain arvottavaksi Liisa ihmemaassa-sormuksen sekä suloisen koirasormuksen. Nuo koirasormukset ovat Littlethingsin the thing, ja ne ovat aivan ihastuttavia! Idea näissä koruissa on jo itsessään aivan mahtava, ja todellakin suosittelen jo laatunsakin puolesta näitä kaikille koiraihmisille, ja muutenkin omaperäisistä asusteista tykkääville. 
Kuka nämä ihastuttavat sormukset sitten itselleen perii? Arvoin voittajaksi Sirkkulin, onneksi olkoon! Paketit lähtevät lähiaikoina kohti voittajia. Miten teihin iskee Littlethingsin korut?

Olen elänyt nyt viimeaikoina aika hektisiä aikoja ja joo, jälleen kerran ollut aika rankkaa. Blogin päivittely ei ole kai ikinä ollut näin työn ja tuskan takana. Tosi erikoinen tilanne, kun inspiraatiota ja motivaatiota päivittelyyn on kyllä, jaksamista sen sijaan ei. Elämässä on käynnissä taas suuria muutoksia, ja toivonmukaan muutaman viikon sisällä kuviot rauhoittuvat, ja taas pystyisin päästämään irti palasesta stressiä. Kun sitä(kin) tuntuu tässä riittävän vaikka muille jakaa.
Ja kaiken surun kruunasi se, ettei tällä uudella läppärillä toimi Simssit. Masentaa. Sims on kaiken stressinhelpotuksen alku ja juuri. 

torstai 14. syyskuuta 2017

*:・゚✧Onee-outfit✧・゚:*

Eilen oli pitkästä aikaa sellainen fiilis että nyt isketään kunnon wanhan ajan gyarulookki päälle. Mitään ihmeellistä ei eilen ollut tiedossa, käytiin syömässä ja that's it, olin viettänyt koko aamupäivän kotona koulujuttuja askarrellen ja kissan kanssa leikkien. Nyt kun olen jälleen epäblondi, niin pääsi pidennyksetkin käyttöön ja sain tehtyä kampauksiakin, muitakin kuin vain ponnarilla tai ei/ suoristettu tai ei. 

 Top: Delyle Noir, skirt: NewYorker, shoes: Princess Melody, earrings: Chanel
Turpakuvaa meikistä. Ostin siis pari pakettia päiväpiilareita Tokiosta, sillä päivälinssit ovat paljon silmäystävällisemmät kuin ne vuoden kestävät. Itselläni ne vuosilinssit ovat niin tuhtia tavaraa, että silmät väsyvät ja kipeytyvät suhteellisen nopeasti, varsinkin kun linssien lisäksi naamaan isketään ne painavat tekoripset. Nämä päivälinssit ovat mukavan kevyet eivätkä tunnu edes usean tunnin jälkeen miltään. Mutta se näidän laitto!! Huh että muistinkin siinä omaa silmää räplätessä miksi aikanaan tämän(kin) harrastuksen jätin. En vaan osaa laittaa noita silmiin. Nämä kun ovat niin ohuet, ne liimautuivat lähinnä omiin sormiin kiinni. 

Uudet kengätkin pääsivät nyt sitten ihan viralliseen käyttöön. Tuntui hassulta olla niin pitkä, ja varsinkin kun oma mieheni jäi alapuolelleni kun kuljettiin vierekkäin :D Muuten kengät olivat tosi hyvät jalassa ja itse tykkään noista helmistä sekä "timantista" rusetissa. Nämä kun ovat sitten ihan monikäyttöiset, kun tuon rusetinkin saa napsaistua tarvittaessa irti. 
Tämmöinen asukokonaisuus tänään! Nyt jo harmittaa kun noita linssejä on noin vähän, olisi mukava laittaa nuo piilarit naamaan joka päivä! Kuitenkin ne tekee niin ison muutoksen siihen meikkiin after all. Säästeliäästi pitää kuitenkin elellä noiden suhteen, seuraava Japanin makta onkin edessä uutenavuotena, jolloin voikin shoppailla itselleen linssivarastoa kasaan paremmin. 
Mitä tykkäsitte asusta?