sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

*:・゚✧Mitä tehdä seksuaalista väkivaltaa/häirintää kohdatessa✧・゚:*


Eli siis tiivistettynä, jouduin tosi ikäviin tilanteisiin edellistä asukokonaisuutta kuvatessani Helsingin keskustassa. Olen jo rauhoittunut, joten en viitsi alkaa enää yksityiskohtaisesti käymään läpi päässäni suht traumatisoivaa keissiä, mutta pääpiirteittäin kohtasin huorittelua, haukkumista, koskettelua ja nöyryyttämistä. Laitoin tästä omalle facebook-seinälleni sekä erääseen feministiryhmään, missä kerroin kokemastani ja pyysin vinkkejä toimia. Sillä ihan lukkoonhan sitä menee noissa tilanteissa. Usein naisia neuvotaan huutamaan, tekemään seksuaalisesta häirinnästä tekijälle nolo tilanne. No tämä neuvo nyt on aika paskaa, sillä a) omissakin tapauksissa häirintä tapahtui keskustassa, jossa ihmisiä oli aivan tilanteen vieressä näkemässä ja jopa katsomassa ja naureskelemassa mitä tapahtuu, sekä b) kuinka moni nainen yksin ollessaan uskaltaa alkaa huutamaan tosipaikan tullen kaikelta säikähdykseltä ja paniikilta? Sitähän minäkin.
Siis vaikka on tosi epäreilua leimata kokonaista kansaa yhtään miksikään, niin suomalaiset ovat kyllä tosi juntteja siinä, mitä väkivalta- ja häirintätilanteissa tulisi tehdä. Omassakin keississä ensin porukka vaan naureskelee, tosi hauskaahan se on kun naista kiusataan ja nöyryytetään. Mitäs lortto laittoi korkkarit ja lyhyen hameen. Toisessa tilanteessa kun minuun käytiin käsiksi, alkaa ihmiset vain katsomaan että jaahas, mitäs tämä on. Kukaan tekemättä mitään. Millaisen viestin se antaa tekijälle sekä uhrille? Että seksuaalinen häirintä/väkivalta on hauskaa ja hassua, uhrin tunteilla ei ole mitään väliä sillä hänhän se horo on ollut joka on vähissä/näyttävissä vaatteissa lähtenyt ulos. Ja ei luoja kun ei se edes niitä vähiä vaatteita tarvitse, mitäs ovat naiset ylipäätänsä poistuneet kotoa ja altistaneet itsensä näinollen häirinnälle alttiiksi.

Minä olen tosiaan itse aika tönkkö näissä tilanteissa. Eipä ole tässä mittakaavassa ollutkaan ennen tämmöistä. Ok, on asemalla ollessani minua läimäisty takapuolelle, ja perään huudeltu, huorittelu on ihan tuttua... Muttä tuo toissapäiväinen vaan oli jo ihan omissa sfääreissään. Nämä neuvot ja vinkit ovat siis koottuja kaikilta ihanilta ihmisiltä, jotka otti minuun yhteyttä tapauksen tiimoilta.

1. Tämä on lähinnä muistutus: Uhriksi joutuminen ei ole IKINÄ sinun syysi. Tätä itsellenikin jouduin toitottamaan muutamaan kertaan. Se, että laittaa lyhyen hameen, se että käyttää korkokenkiä tai se että jättää rintaliivit kotiin EI ole mikään syy huuteluun, haukkumiseen, nöyryyttämiseen tai raiskaamiseen. Ei ikinä eikä missään olosuhteissa. 
2. Vartiointifirmojen numeroita ylös. Tämä oli hyvä neuvo ja itsekin toteutin tämän. Tämä toimii lähinnä jos asut kaupungissa. Juna-asemien, metrojen jne vartijoiden numerot löytyvät paikanpäältä/netistä, ja niitä kannattaa tallentaa puhelimeen, ja häirintätilanteen sattuessa soittaa vartijat paikalle!
3. Poliisin soittaminen ei ole liioittelua. Itse mietin tätä kun minuun käytiin käsiksi, että tulisiko soittaa poliisit, mutten sitten kehdannut häiritä pikkuasioilla. Vaikka kyseessä olisi "vain" perseelle läpsäisy ei ole se pikkujuttu. Omaa yksityisyyttäsi on loukattu, ja se on väärin. On laitonta häiritä seksuaalisesti, oli se sitten miten "pikkujuttu" tahansa. 
4. Rauhallisuus kannattaa kuitenkin. Itse ainakin olen kuin en edes huomaisi, jos joku huutelee törkeyksiä. Harvoin huutelijat jaksavat jatkaa jos ei reagoi. Tietty tämäkin saattaa vaan yllyttää joitakuita, mutta ennemmin kuin osoittaa suuttumusta, on reagoimattomuus yleensä tehokkaampaa. Myös rauhallinen puhe saattaa toimia, näin neuvottiin. Kysymällä tiukasti, että miksi koet oikeudeksesi lyödä minua takapuolelle, voi olla aika tehokas. Tietenkään ei kannata ja saakaan jäädä rauhallisesti odottamaan mitä tuleman pitää, jos tilanne on todella inhottava. Ei myöskään ole väärin jos ei vaan pysty olemaan noteeraamatta, vaan alkaa esimerkiksi itkeä. Tunteet eivät ole väärin.
5. Kuvaa tekijä. Julkisilla paikoilla ollessa, saa tekijästä ottaa kuvan. Se ei ole laitonta. 

Rikosilmoituksen tekeminen on myös tärkää, mutta tässä on se inhottava puoli, että siten tekijät saavat osoitteen ja nimen selville. Ilmeisesti, mitä selvittelin, rikosilmoitusta ei edes tällaisissa tilanteissa pysty tekemään siten, ettei tekijä saisi omia tietojasi. Tämä on minusta aika merkittävä tekijä siinä, että moni jättää ilmoituksen tekemättä. Mutta eihän nämä kusipäät muuten tietenkään opi jos tilanteiden annetaan vain tapahtua! Helsingissä varsinkin on valvontakameroita vähän joka puolella, jos tekijää et itse ehtinyt tallentaa kännykkääsi. Ilmoitusta tehdessä valvontakameroiden tallenteista voidaan hyvällä tuurilla saada tekijä(t) selville. 
En voi kuin toistaa, että on ihan super vastenmielistä, että naiset joutuvat miettimään vielä tänäkin päivänä, mitä sitä päällensä uskaltaa ulos laittaa. Ok, joutuu miehetkin, mutta ei läheskään samalla tavalla. Toivon, että jokainen siellä ruudun toisella puolella saa kulkea omana itsenään ja täysin turvallisesti!💕

lauantai 25. maaliskuuta 2017

*:・゚✧Spring outfit again✧・゚:*

Jejj asukuvia! En olekaan julkaissut asukuvia pitkään aikaan omalla mittapuulla, sillä vietin meikitöntä viikkoa. Ok, en viikkoa, vaan viisi päiväähän se oli, sillä oma iho on ihan superhuonossa kunnossa. En tiedä mistä lienee johtui, varmaan monestakin tekijästä, mutta ajattelin ettei joka päivä naaman pakkeloiminen ainakaan auta asiaa. Ja huh että tuli ikävä ripsipidennyksiä, ne sai oman lookin niin huolitellun näköiseksi vaikkei naamassa olisi meikin hiventäkään. Nyt kun iho pikkaisen rauhoittui pystyi taas vetämään sotamaalaukset päälle ja mennä asukuvailemaan.



Jacket: Guess, dress: Resexxxy, bag: Chanel, necklace: Forever21, shoes: New Look
Huoh tästä asusta jaoinkin facebookkiini tekstiä, kuinka kamala tuo visiitti keskustaan olikaan. Olen jokseenkin aika stressaantunut enää kertaamaan samaa keissiä, mutta jos kiinnostaa voi sen facebookista käydä lukemassa. Perus sortoa ja slutshamingia pahemman kerran. 
Anyways, laitoin päälleni tuon uuden mekon jonka ostin Elinalta jokunen aika sitten. Koin, että nyt oli ihanan keväistä ja aurinkoista, sekä halusin käyttää tuota vanhempaa Chanelia sekä Sallilta ostettuja kenkiä. Tällainen asukokonaisuus tästä sitten kehkeytyi! Mitäs tykkäätte? 

perjantai 24. maaliskuuta 2017

*:・゚✧Chanel espadrilles✧・゚:*

Kenkälinja jatkukoon! Hämmennyn aina vaan uudestaan ja uudestaan siitä miten oma mieli muuttuu tiettyjen asioiden suhteen. Uusin ihmetys on nämä Chanelin espadrilles-kengät. Siis ensimmäinen ajatus näistä oli että hyi hemmetti miten rumat kengät ja joku näistä vielä maksaakin. Nyt ajatus on se että hmmm, ihan peruskivat ja varmasti hyvät jalassa, sekä menee asuun kuin asuun. Näyttää kivemmalta varmaan kuin ballerinat ja supii useampaan asukokonaisuuteen kuin lenkkarit. 
En ole kys. kenkiä tainnut koskaan livenä missään nähdäkään. Tai, varmaan näitä on Della Margassa ollut joskus, mutta en ole kiinnittänyt huomiota. Oma vika kenkäshoppailussa on se, että katson vain kengän korkoja. Mitä enemmän korkoa sitä kivemmat. Sitten ostelen kenkiä joita voin käyttää ehkä yhtenä päivänä vuodessa ja loppuina päivinä ihmettelen että mitäs hemmettiä sitä jalkaansa iskisikään. 
Japanissahan on ihan hemmetin kuuma ja tukalaa, että sinne ajattelin näitä kenkiä hankittavaksi. Kävellään kuitenkin paljon ja haluaisin olla laittautuneenakin. Joten miksipä ei sitten näitä? Menee kuitenkin hyvin pieneen tilaan, joten pakkaamisen tiimoilta ei tulisi probleemaa. Kuitenkin tuo pohja vähän epäilyttää; En tiedä olenko niin hirveästi tuollaisen "punotun" pohjan fani. Näyttää suoraan sanottuna vähän heppoiselta. Jos espadrillesit ostan, niin ehdottomasti kankaiset/nahkaiset, kuin muoviset, jotka ovat muuten ihan järkyttävän näköiset. Ne suorastaan huutaa sitä, että hiostaa mahdottomasti. Hassua kyllä, muoviset versiot maksavat enemmän kuin esim. nahkaiset. Ainakin Della Margassa. Uutena tuskin näitä ostan, sillä hinnat Dellassa taitavat olla jotain päälle viittäsataa euroa. Hintaa Chanelin omassa myymälässä en tiedä, mitä mahtaisi olla. Googlaamalla löytyi jotain neljää, viittäsataa dollaria. Kuitenkin olettaisin että Euroopassa saisi halvemmalla kuin Jenkeistä. Ja Japanissakin vaikka tax freenä ostaisi, on hinta silti korkeampi (plus Suomessa joutuisi maksamaan verot päälle joten njet!).
Käytettynä metsästäminen onkin sitten ihan oma juttunsa. Oma kengänkoko on niin vaihteleva, että melkein pitäisi mennä sovittamaan. Sitten mihinkään Della Margaan kehtaa kävellä että "Tulin vain sovittamaan, ostan nää sit käytettynä muualta". Ja sitten; Vuoropäivin vihaan näitä kenkiä ja mietin että mitäs ihmettä päässäni onkaan liikkunut kun tällaisia edes harkitsen, ja vuoropäivin olen ihan rakastunut ja suunnittelemassa asukokonaisuuksia mihin nämä sopisivat. Jakomielitautia much. 
Mutta joo, mitäs te tykkäätte näistä kengistä? Onko jollakulla kokemuksia näistä? Ovatko rahanarvoiset ostokset?