tiistai 28. maaliskuuta 2017

#Puhu rahasta


Tämä haaste sattui tosi sopivaan aikaan, sillä useammassakin blogissa on nyt viimeaikoina ollut raha-aiheisia postauksia. Kun minua pyydettiin tähän haasteeseen mukaan, niin totta kai lähdin, sillä tämä kampanja käsittelee hyvin ajankohtaista sekä tärkeää asiaa. #puhurahasta kampanjan tarkoituksena on poistaa raha-asioiden ympärillä olevaa stigmaa, ja kannustaa nuoria ja nuoria aikuisia puhumaan rahasta. 

Minä olen aina ollut avoin bloggaaja, ja olenkin omiakin raha-asioita avannut täällä julkisesti aikaisemminkin. Se, että kannustetaan puhumaan rahasta ei tarkoita sitä, että pitäisi avata koko kansalle omat kuukausitulot tai jaella screenshotteja pankkisivuilta. Rahasta voi puhua avoimesti myös ilman yksityiskohtiin menemistä. Rahasta puhumisesta tulee helposti ensimmäisenä mieleen leuhkiminen: Pröystäillään omaisuudella, vertaillaan kellä on isoin palkka jne.

Rahavaikeuksissa oleviin ihmisiin suhtaudutaan yhä todella tylysti. Ymmärrystä harvemmin riittää ihmisille, joilla on taloudellisia hankaluuksia. Rahaa lahjoitetaan mieluusti sairaille, turvapaikanhakijoille, kodittomille koirille, mutta kun rahaa kerättäisiin taloudellisessa ahdingossa oleville, sulkeutuu rahahanat; Itsehän he ovat rahansa kössineet. 

Näissäkin tilanteissa, ymmärrystä riittää silloin tällöin. Esimerkiksi suurperhe rahavaikeuksissa saa paljon helpommin apua, kuin vaikkapa opiskelija tai työtön. Isossa perheessä on isoja menoja, mutta mihin muka yksi yksinäinen ihminen saa rahansa hupellettua? Shoppailua liikaa? Kaljanjuontia? Pikavippejä? Summa summarum omaa syytä kuitenkin, eikä ole meidän tehtävä auttaa! Juuri tämä asenne saa monet rahavaikeuksissa olevat nuoret ja aikuiset hiljenemään, eikä apua uskalleta hakea. Syyllistäminen on niitä asioita, joita en oikeastaan koskaan ole tajunnut. En missään kontekstissa. Rahaongelmia kun voi tulla itse kullekin. Kukapa tietää milloin ne yt-neuvottelut kohtaavat hyväpalkkaistakin ihmistä? Sairaus voi yllättää kenet tahansa, jolloin yllätyskustannuksia saattaa iskeä niskaan. Joskus saattaa ihan vaan budjetoida väärin, jolloin onkin liemessä. Syyllistys ei jeesaa, avoin ilmapiiri sen sijaan auttaa.

Tässä työhakemuksia täytellessäni, olen todennut että tämä nykypäivän tilanne on ihan superkurja! Töitä ei löydy tekevällekään, kaikki perusjututkin maksaa ja tähän lisättynä vielä henkinen pahoinvointi, joka Suomessa vallitsee, ei yhtälö ole kauhean hyvä. Jokaisen meidän tulisi muistaa, että ongelmiemme taustalla on yleensä joku syy. Ei alkoholisti ole alkoholisoitunut huvikseen, eikä velkaantunut ole ottanut velkaa ihan läpällä. Postaukseni pointti ei ole se, että nyt vaan kaikki lahjoittamaan rahaa avosylin jokapaikkaan, vaan nimenomaan se, että raha olisi puheenaihe muiden joukossa. Että se syyttävä sormi laskettaisiin jos joku avautuu rahaongelmistaan.

Kannustan teidät kaikki osallistumaan #puhurahasta -kampanjaan! Lisää tietoa kamppiksesta voi lukea täältä. Jokainen voi jakaa somessa kuvia, tekstejä ja videoita omasta rahankäytöstään, kannustaen siten avoimuuden ilmapiiriä. 

maanantai 27. maaliskuuta 2017

*:・゚✧Semi casual✧・゚:*

Sunnuntai oli hyvä päivä lähteä käymään kirppareita katsastamassa, ja muutenkin käydä ajelemassa. Pistäydyttiin kauppakeskus Kaaressakin, vain toteamassa paikan olevan ihan remontissa ja että meillä ei oikeastaan ole mitään ostettavaa ns. normivaatekaupoista. Bik Bokissa oli muutamia kivoja juttuja, mutta tuntuu tyhmältä sijoittaa 30€ johonkin perusvaatteeseen joka ei edes ole kauhean kestävä loppupeleissä. Kaaressa kuitenkin oli eräs tosi söpö teekauppa, josta mukaan tarttui miehelle flunssaan auttavaa teetä sekä itselleni luomu pu ehria. Vähän kalliimpi putiikki kuin esimerkiksi pääsääntöisesti suosimani Théhuone, mutta valikoima oli tietty erilainen. Kirppiksiltä jäi oma saldo vähän nihkeäksi, en löytänyt oikeastaan mitään kuin yhdet Burverryn sandaalit, jotka eivät sitten kuitenkaan omaan jalkaani mahtuneet. Mies sen sijaan osti parit kauluspaidat sekä asusteita, että eipä onneksi ihan turhaa reissua tullut tehtyä!


 Dress: Forever21, shoes, hoodie: New Look, bag: Chanel

Tuulista kyllä oli! En käsitä miten kaikki teinitytöt pystyvät viillettämään hiukset auki ja silti ne pysyvät ihanan silkkisen kiiltävinä, kun itsellä hiukset pöllyää ja takkuuntuu alta aika yksikön. Ja jos harjaa sitä mukaa kun tuuli pöllyttää hiuksia niin sitten hiukset ovat ihan supersähköiset. Iskinkin hiukset ponnarille heti asukuvien jälkeen, kun totesin ettei erkkikään kestä tällaista elämää. Olen ihan rakastunut näihin New Lookin korkkareihin, ja varsinkin autokyydin inspiroimana laitoin nämä jalkaan. Vaikka monen silmää ei miellytäkään casualin tyylin ja merkkivaatteiden yhdistely, niin itse siitä tykkään. Koska värimaailma on balanssissa, laitoin trikoomekon ja hupparin kaveriksi korkkarit ja Chanelin. Mietin hiusteni kihartamista vähän enemmän, mutta onneksi päätin joustaa, sillä eipä kiharoista olisi ollut kuin kaunis ajatus jäljellä...
Huh, mutta ei enää kauaa! Ylihuomenna onkin suunta kohti Espanjaa. Niin se aika vaan menee nopsaan, vastahan me se reissu varattiin? Ja nyt onkin maaliskuu jo lopuillaan. Minä en laittanut mitään postauksia nyt sitten ajastumaan, vielä huomenna saatte postauksen jos kaikki menee niinkuin pitääkin, mutta sitten hiljenen viikoksi. Minusta on kivempi julkaista postauksia ns. reaaliajassa, ei siten että saatte lukea jotain viikon vanhaa juttua siten etten edes pääse vastaamaan kommentteihinne. Kamera lähtee kyllä Espanjaan mukaan ja postauksia reissun jälkeen on todellakin tulossa!
Nyt kuitenkin hetkeksi takaisin Suomen kamaralle, eli mitäs tykkäätte tästä asusta?

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

*:・゚✧Mitä tehdä seksuaalista väkivaltaa/häirintää kohdatessa✧・゚:*


Eli siis tiivistettynä, jouduin tosi ikäviin tilanteisiin edellistä asukokonaisuutta kuvatessani Helsingin keskustassa. Olen jo rauhoittunut, joten en viitsi alkaa enää yksityiskohtaisesti käymään läpi päässäni suht traumatisoivaa keissiä, mutta pääpiirteittäin kohtasin huorittelua, haukkumista, koskettelua ja nöyryyttämistä. Laitoin tästä omalle facebook-seinälleni sekä erääseen feministiryhmään, missä kerroin kokemastani ja pyysin vinkkejä toimia. Sillä ihan lukkoonhan sitä menee noissa tilanteissa. Usein naisia neuvotaan huutamaan, tekemään seksuaalisesta häirinnästä tekijälle nolo tilanne. No tämä neuvo nyt on aika paskaa, sillä a) omissakin tapauksissa häirintä tapahtui keskustassa, jossa ihmisiä oli aivan tilanteen vieressä näkemässä ja jopa katsomassa ja naureskelemassa mitä tapahtuu, sekä b) kuinka moni nainen yksin ollessaan uskaltaa alkaa huutamaan tosipaikan tullen kaikelta säikähdykseltä ja paniikilta? Sitähän minäkin.
Siis vaikka on tosi epäreilua leimata kokonaista kansaa yhtään miksikään, niin suomalaiset ovat kyllä tosi juntteja siinä, mitä väkivalta- ja häirintätilanteissa tulisi tehdä. Omassakin keississä ensin porukka vaan naureskelee, tosi hauskaahan se on kun naista kiusataan ja nöyryytetään. Mitäs lortto laittoi korkkarit ja lyhyen hameen. Toisessa tilanteessa kun minuun käytiin käsiksi, alkaa ihmiset vain katsomaan että jaahas, mitäs tämä on. Kukaan tekemättä mitään. Millaisen viestin se antaa tekijälle sekä uhrille? Että seksuaalinen häirintä/väkivalta on hauskaa ja hassua, uhrin tunteilla ei ole mitään väliä sillä hänhän se horo on ollut joka on vähissä/näyttävissä vaatteissa lähtenyt ulos. Ja ei luoja kun ei se edes niitä vähiä vaatteita tarvitse, mitäs ovat naiset ylipäätänsä poistuneet kotoa ja altistaneet itsensä näinollen häirinnälle alttiiksi.

Minä olen tosiaan itse aika tönkkö näissä tilanteissa. Eipä ole tässä mittakaavassa ollutkaan ennen tämmöistä. Ok, on asemalla ollessani minua läimäisty takapuolelle, ja perään huudeltu, huorittelu on ihan tuttua... Muttä tuo toissapäiväinen vaan oli jo ihan omissa sfääreissään. Nämä neuvot ja vinkit ovat siis koottuja kaikilta ihanilta ihmisiltä, jotka otti minuun yhteyttä tapauksen tiimoilta.

1. Tämä on lähinnä muistutus: Uhriksi joutuminen ei ole IKINÄ sinun syysi. Tätä itsellenikin jouduin toitottamaan muutamaan kertaan. Se, että laittaa lyhyen hameen, se että käyttää korkokenkiä tai se että jättää rintaliivit kotiin EI ole mikään syy huuteluun, haukkumiseen, nöyryyttämiseen tai raiskaamiseen. Ei ikinä eikä missään olosuhteissa. 
2. Vartiointifirmojen numeroita ylös. Tämä oli hyvä neuvo ja itsekin toteutin tämän. Tämä toimii lähinnä jos asut kaupungissa. Juna-asemien, metrojen jne vartijoiden numerot löytyvät paikanpäältä/netistä, ja niitä kannattaa tallentaa puhelimeen, ja häirintätilanteen sattuessa soittaa vartijat paikalle!
3. Poliisin soittaminen ei ole liioittelua. Itse mietin tätä kun minuun käytiin käsiksi, että tulisiko soittaa poliisit, mutten sitten kehdannut häiritä pikkuasioilla. Vaikka kyseessä olisi "vain" perseelle läpsäisy ei ole se pikkujuttu. Omaa yksityisyyttäsi on loukattu, ja se on väärin. On laitonta häiritä seksuaalisesti, oli se sitten miten "pikkujuttu" tahansa. 
4. Rauhallisuus kannattaa kuitenkin. Itse ainakin olen kuin en edes huomaisi, jos joku huutelee törkeyksiä. Harvoin huutelijat jaksavat jatkaa jos ei reagoi. Tietty tämäkin saattaa vaan yllyttää joitakuita, mutta ennemmin kuin osoittaa suuttumusta, on reagoimattomuus yleensä tehokkaampaa. Myös rauhallinen puhe saattaa toimia, näin neuvottiin. Kysymällä tiukasti, että miksi koet oikeudeksesi lyödä minua takapuolelle, voi olla aika tehokas. Tietenkään ei kannata ja saakaan jäädä rauhallisesti odottamaan mitä tuleman pitää, jos tilanne on todella inhottava. Ei myöskään ole väärin jos ei vaan pysty olemaan noteeraamatta, vaan alkaa esimerkiksi itkeä. Tunteet eivät ole väärin.
5. Kuvaa tekijä. Julkisilla paikoilla ollessa, saa tekijästä ottaa kuvan. Se ei ole laitonta. 

Rikosilmoituksen tekeminen on myös tärkää, mutta tässä on se inhottava puoli, että siten tekijät saavat osoitteen ja nimen selville. Ilmeisesti, mitä selvittelin, rikosilmoitusta ei edes tällaisissa tilanteissa pysty tekemään siten, ettei tekijä saisi omia tietojasi. Tämä on minusta aika merkittävä tekijä siinä, että moni jättää ilmoituksen tekemättä. Mutta eihän nämä kusipäät muuten tietenkään opi jos tilanteiden annetaan vain tapahtua! Helsingissä varsinkin on valvontakameroita vähän joka puolella, jos tekijää et itse ehtinyt tallentaa kännykkääsi. Ilmoitusta tehdessä valvontakameroiden tallenteista voidaan hyvällä tuurilla saada tekijä(t) selville. 
En voi kuin toistaa, että on ihan super vastenmielistä, että naiset joutuvat miettimään vielä tänäkin päivänä, mitä sitä päällensä uskaltaa ulos laittaa. Ok, joutuu miehetkin, mutta ei läheskään samalla tavalla. Toivon, että jokainen siellä ruudun toisella puolella saa kulkea omana itsenään ja täysin turvallisesti!💕