keskiviikko 16. elokuuta 2017

*:・゚✧Kuinka pukeutua reissuille✧・゚:*

Inspiroiduin kovasti Niinan blogitekstistä reissupukeutumisesta. Tykkään laittautuisesta ja oma tyyli on se must juttu ja määrittelee pitkälti identiteettini, mutta mitäs kun lähdetään reissuun, ja olosuhteet ovat perus kotiolemiseen aivan erilaiset. Miten hoidan pukeutumisen/meikkaamisen/laukut/kenkävalinnat matkoilla? Ajattelin nyt avata tässä vähän sitä filosofiaa mikä minulla on pakkaamisen ja pukeutumisen suhteen matkoilla. 
Matkakohdehan sen tietenkin pidemmänpäälle määrittelee, minkänäköisenä ja miten reissuun lähdetään. Kaupunkilomilla vaatetus on aika pitkellä samanlaista mitä kotosallakin ollessa, tosin monikäyttöisempää ja rennompaa. Epämukavat ja hankalat vaatteet jää suosiolla kotiin, sillä yleensä reissussa vietetään koko päivä kaupungilla käymättä kämpällä/hotellissa kertaakaan välimatkojen pituuksien vuoksi. T-paidat ja topit sekä joustavat hameet ja mekot ovat ihan luottovaatteita, joide kanssa on mukava kulkea pitkääkin matkaa. Lentomatkustuksessa ehdoton lemppari ovat trikoot, sillä ne ovat mukavat päällä ja antaavat hametta enemmän nuljuamismahdollisuuksia lennon ajan. Bisnesluokassa matkustaessa pukeudun ihan samalla tavalla, tietty joidenkin maiden business- ja first class loungeissa on ihan pukukoodit: Ei trikoita, shortseja, rantavaatteita yms tai velvoitetaan smart casual- pukeutumiseen. Suomessa loungeissa ei tällaisia pukeutumisvaatimuksia (tietääksen) ole. 

Kengät ovat sitten se isoin murheenkryyni. Kun olisihan se ihan kivaa näyttää kivalta, ja jos muu asu on nätti, niin hyvännäköiset plus mukavat kengät ovatkin iso haaste! Tietty oma suuri unelma on se, että joku päivä osaan kulkea korkokengät jalassa vaikka unissani ja ilman kipuja, mutta voi olla että tämä haave jää toteutumatta. Tennareista en innostu, lenkkareita minulta löytyy siistejä yksilöitä vain nuo Niken. Eikä lenkkaritkaan nyt joka-asun kengät ole. Ballerinat ovat vähän meh, ja pidemmän päälle kävellessä jalat kipeytyvät niistäkin (Paitsi nuo Michael Korsit ovat numero erikseen). Yleensä pakkaa kahdet parit kenkiä mukaan riippuen reissun pituudesta ja luonteesta. Rantakohteisiin sandaalit ja ballerinat (+lenkkarit), ja kaupunkikohteisiin lenkkarit ja ballerinat (+korkkarit jos jotain fancya tiedossa). 
Laukkuna reissuissa palvelee useimmiten neverfull. Kätevää kun laukun saa pungettua niin täyteen, että koko päivän roinat ja pikkuostokset kulkevat helposti mukana. Miinusta tietty tulee vetoketjuttomuudesta. Nyt kuitenkin minulla on Michael Korsin laukun lisäksi myös uusi speedy, jossa on vetoketju. Yhtä tilavia ne ei tämän neverfullin kanssa ole, mutta lähestulkoon. Pikkulaukut jää lähes aina kotiin, sillä harvemmin niitä tarvitaan. Jos tiedän jonkun pikkulaukkutilaisuuden koittavan, nappaan LVn Evan mukaan, sillä sen saa tyhjänä tosi pieneen tilaan ängettyä, ja sekin on kokoonsa nähden aikamoinen tilaihme. 
Sitten tietty mukaan pakataan alusvaatteet, yövaatteet ja joku neule/huppari, minkä voi kätevästi yhdistää sitten joka asuun tarpeen tullen. Koruja en ota mukaan, muutakuin ne mitä päällä sattuu lähtiessä olemaan, ja meikkejä pakkaan minimin verran. Luomivärejä yms en ota mukaan oikeastaan ikinä. 
Pyrin tosiaan siihenkin, että saan mahdollisimman vähän tavaraa matkalaukkuun, että mahdolliset ostokset mahtuvat paremmin tai että reissuun selviäisi pelkillä käsimatkatavaroilla. Ollaan erikoistuttu näihin lyhyisiin pyrähdyksiin, että harvemmin edes ollaan missään niin pitkään, että paljoa vaatteita ja roinaa ehtisi tarvitsemaan. 
Millaista reissupukeutumista te noudatatte? 

tiistai 15. elokuuta 2017

*:・゚✧Berlin pictures✧・゚:*










1. Jos käytte Berliinissä, käykää ihmeessä tässä suklaakaupassa. Superhalpaa ja parasta suklaata ikinä. Mukaan tarttui sitten alekopasta maailman söpöimpiä vesimelonikarkkeja. 2. Ostosten kanssa lepäilyä outletkylässä. Oli muuten yksi parhaimpia outletmestoja missä koskaan olen käynyt, hinnat olivat ihan oikeasti paljon halvempia kuin kaupassa. 3-4. Ajelua ympäri Berliiniä. 5-6. Vierailtiin siellä ihanassa kissakahvilassa missä viimeksikin. Nyt oli väkeä vähän enemmän ja kissat aktiivisempia. Tilasin itse mansikkalimsan ja -vohvelin, sekä Christian jäätekökahvin. 7. Bongattiin tosi kiva terassi keskustasta, aivan KaDeWen vierestä, jossa oli aamiaista tarjolla. Otettiin sitten ihan megaplatteri meille ruokaa, kun annos maksoi kaiken kaikkiaan yhteensä vain 20€. 8. Ensimmäisenä iltana kokeiltiin israelilaista ruokaa. Ei aivan minun juttuni, mutta nuo alkupalat olivat herkullisia. 9. Vuokrattiin siis auto käyttöömme, ja meillä kävi ihan huisi tuuri: Vuokrattiin etukäteen pikkuinen kaksipaikkainen volkswagen, ja saimmekin loppujen lopuksi sitten ison citymaasturin! 10. Mansikkamargaritaa. Drinkkien juominen Berliinissä on omalta kohdin vähän nihkeää, kun sitä viinaa kaadetaan niin armottomasti ilman mittailuita juomiin. Tämä(kin) maistui siis lähinnä tequilalta, eli ei kauhean hyvältä.😖

sunnuntai 13. elokuuta 2017

*:・゚✧Uskaltaako merkkiliikkeisiin mennä?✧・゚:*

Hellurei! Täällä ollaan palailtu Berliinistä ja nyt istuksitaan sämpylä sylissä väsyneenä kotisohvalla. Takaisin reissusta tultiin jo perjantaina, mutta jäin suoraan iltavuoroon töihin ja nyt olen tehnyt pitkää päivää aikaisilla aamuilla, joten ei ole hurjasti ollut aivotoimintaa ja jaksamista availla bloggeria. Minulla on taas hurjasti kertynyt kuvamatskua reissulta, ja asiaakin on jonkun verran, mutta koska kuvien muokkaamisessa menee hetki ja se vaatii jonkinlaista valppaampaa vireystilaa, tulin jakamaan teille muutamat kuvat reissun yhdestä kohokohdasta, ja sen inspaamana ajattelin kirjoittaa teille sellaisesta asiasta kuin merkkiliikkeissä vierailu. Kyseinen asia kiinnosti itseäni ihan hurjasti, ennen kuin ekoja kertoja vierailin merkkiliikkeissä. Uskaltaako Louis Vuittonille mennä vain katselemaan? Täytyykö Chanelille meikata? Voiko vierailla Dolce & Gabbanalla, jos ei tiedä laukkujen mallin nimiä? (Btw, antakaa armoa. Aamu kuuden herätys, lento, helle ja koko päivä kävelyä-lookki on varmasti itse kullakin meillä vähän räjähtänyt)
Ensinnäkin lähtökohtaisesti minusta on tosi kurjaa, että tällaista asiaa edes joutuu miettimään. Olet maksava asiakas (tai ainakin erittäin kiinnostunut tulemaan maksavaksi asiakkaaksi), jos menet liikeeseen ja sinulla on edes jokin ajatus siitä mitä haluat ostaa. Toisekseen, kyseessä on kauppa, josta menet ostamaan tuotteen x. Tavallaan on hassua että kyseistä toimitusta pitää sikäli erikseen suunnitella (tietty säästäminen/budjetointi sekä liikkeeseen meno siltä osin, että Suomessa meillä ei läheskään kaikkia merkkiliikkeitä ole on eri juttu). Jos luksusliikkeiden pointti on se, että sitä roinaa halutaan myydä vain "oikeasti rikkaille", on se ulkonäön kyttääminen ihan pönttö juttu, sillä naamasta ja meikin määrästä ei varallisuutta näe. Itse olen saanut meikittömänä ja normivaatteissa sekä ihan superia palvelua että todella ikävää. Toisaalta, olen myös meikattuna saanut sekä superia että hurjan kurjaa asiakaspalvelua. Mitä olen todennut tässä ajan saatossa, että eipä se palvelun laatu liity mitenkään siihen millainen sinä ihmisenä olet, vaan siihen, kuka siellä sattuu sinua palvelemaan.
Helsingissä liikkeistä tutuin varmaan kaikille on Louis Vuitton. Siellä useat kerrat käyneenä voin todeta fiilisten olevan aika... ristiriitaiset. Luikkarin tuotteet ovat hyvälaatuisia ja symppiksiä, tykkään niistä hurjasti kun ne ovat niin klassikoita. Liikkeessä asiointi on kivaa kun onhan siinä se oma tunnelmansa kantaa se pieni oranssi pussukka kaupungilta kotiin ja päästä hypistelemään uutta söpösti pakattua ostosta. Ekan kerran liikkeessä käydessäni kokemus oli lattea. Myyjä oli tyly, tuote heitettiin tiskille, käskettiin maksamaan ja tavara pakattiin nenän edessä ja lykättiin kouraan ja edes kiitosta ei sanottu. Ajattelin sen johtuvan siitä, että olin ensimmäistä kertaa tekemässä ostosta, ja siten en mitenkään "nimekäs" tai muuten palaava asiakas, että palvlua minun tuskin olisi kannattanutkaan odottaa. Kuitenkin vastaavaa meininkiä on ollut yhä uudelleen ja uudelleen, joukossa tietysti myös aivan ihania myyjiä. Muuten olisin tietenkin äänestänyt jaloillani. Viimeinen pisara kuitenkin minulle oli tuo Tahitienne -laukun osto, joka oli myös sellainen semi epämääräinen kokemus. Heti kun mallisto julkaistiin, kävin Helsingin liikkeessä kysymässä, voisivatko he myydä minulle speedyn tai neverfullin tuossa kuosissa. Vastaus oli ei voi ja siitä ei sitten keskusteltu. Kuukauden kuluttua kävin kysymässä, saisiko tuota printtiä tilattua liikkeeseen mitenkään. Ei kuulemma yhä edelleenkään ollut mahdollista. Kesällä sitten kävin vielä yhden kerran kokeilemassa onneani, ja kas kummaa, kuulemma Tahitienne oli koko kesän ollut tilattavissa, ja nyt oli vain viimeisiä kappaleita jäljellä. Eikä siinä mitään, sain kuin sainkin omani, mutta vähän töhö fiilis jäi siitä, etten ollut ilmeisesti tarpeeksi "hyvä" asiakas siihen, että kyseistä printtiä olisin saanut. Kuvastoa en edelleenkään LVltä saa, vaikka olen sitä pyytänyt. Siihenkään en tarpeeksi laadukas asiakas ole, saati siihen että ikinä mitään tarjottaisiin vaikka kuinka rahaa työntäisi puljuun. Tein kuitenkin palautteen saamastani huonosta ja saamastani erinomaisesta asiakaspalvelusta, ja Louis Vuittonilta soitettiin ja pahoiteltiin ja nyt ollaan sitten lähtöviivalla ja olen avoimin mielin taas. Jos kuitenkin sama meno jatkuu, siirryn sitten 2ndhandin pariin.
Mitä olen sitten seurannut keskusteluja facessa yleisesti siitä, kun ihmiset kertovat huonoja kokemuksiaan merkkiliikkeistä, olen aika pöyristynyt niistä vastauksista. "Olitko pukeutunut tarpeeksi näyttävästi? Ei missään Prisman vaatteissa nyt voikaan noihin liikkeisiin mennä", "Jos olet ujo ja arka niin kyllä sen myyjäkin aistii ja totta kai se näkyy palvelussakin", "Ettet vaan itse olisi ollut hankala asiakas". Asiakaspalvelutyötä aina tehneenä: Vaikka kuinka asiakas ärsyttää, ei voi mieltä osoittaa. Jos asiakas on arka ja ujo, niin mikä oikeutus se on vittuilulle ja liikkeestä pois hiillostamiselle. Jos asiakkaalla on ne "Prisman vaatteet", niin so what hän haluaa ostaa asusteen joka tuo luksusta siihen markettiasukokonaisuuteen, joten myy se ja tee hänelle ostokokemus, jonka hän haluaa mahd. pian uusia. 
Lol, ovimies katsoo että mitä ihmettä nyt oikein tapahtuu :D
Kuitenkin myös erinomaista palvelua on tullut, ja minun on pakko ylistää Chanelin liikettä Berliinissä! Menkää ihmeessä jos olette kiinnostuneita. sillä siellä on ihan erinomaista palvelua aina. Jopa silloin, kun kävimme ensimmäisen kerran vain katselemassa tuotteita, ja jopa sanoimme että nyt ei mitään osteta, saisiko nähdä laukkuja. Ja me saimme, vaikka siinä työtä myyjälle riittikin, kun joutui takahuoneesta hakemaan pussitettuja ja pakattuja laukkuja. Silti saimme hymyilyä ja katsella rauhassa. Toisella kertaa ostinkin kengät ja korviksrt, tällä kertaa mukaan tarttuikin vähän enemmän juttuja ja saimme yhä ihan mahtavaa palvelua kera shampanjan ja kaupantekijäisten. Nyt minulla on sitten oma myyjäni, jona puoleen käännyn aina kun Chanelilta jotain tarvitsen (paino sanalla tarvitsen). Chanel on ollut aina todella heposti lähestyttävä liike, joka puolella maailmaa on vaan voinut mennä katselemaan, koskaan ei ole tullut sellasta oloa että katseekka olisi hiillostettu pois. 
Hermesillä olen muutamaan otteeseen käynyt, palvelu ollut Saksan liikkeissä vähän nihkeää. Osittain siksi että olen katsellut pikkujuttuja, ja osittain varmaan siksi etten ole ollut mallistojen nimistä ihan perillä aina. YSL on myös tosi matalan kynnyksen paikka mennä, ja tykkään Saint Laurentin liikkeissä siitä että tuotteita on (hintoineen) esillä paljon. Osa tietty vitriineissä, mutta paljon on kenkiä ja laukkuja ihan oman käden ulottuvilla, ja Saksassa sekä Hong Kongissa ei ole ollut niitä ahdistavia ovimiehiäkään. MiuMiu on myös mukava liike vierailla, suosittelen! Japanissa rakastuin MiuMiun liikkeisiin, sillä ne olivat aina niin vaaleanpunaisia ja täynnä bling blingiä! Kannattaa siis vierailla ihan jo vaan esteettisen kokemuksen vuoksi. 
Louis Vuitton on tosi maakohtainen, siinä missä Suomessa liikkeisiin meno voi olla aika kuumottavaa ja ikävän monella on huonoja kokemuksia, muualla päin maailmaa on LVn liikkeet paljon avoimempia. Palvelun tasosta en sitten tiedä, kun mitään en ole ulkomailta tainnut koskaan ostaa. Suomessakin siis palvelua on myös saanut ja ihania myyjiä ja ostokokemuksiakin on! Ikävästi vaan se menee niin, että ne huonot jää helpommin mieleen.
Itse olen nyt sillä astenteella aina liikenteessä, että olen asiakas, joka haluaa tuotteen x, ja jos minuun suhtaudutaan nuivasti ja selkeästi pidetään alempiarvoisena kuin jotakuta muuta, sitten voi antaa olla. Jos sama toistuu, palautetta. Jos palaute menee kuuroille korville, sitten saa olla. Ei voi olettaa, että vain joku tietty eliittiryhmä ansaitsisi hyvää palvelua. Itse koen, että nimenomaan he, jotka pystyvät tekemään sen yhden luxostoksen ikinä, olisivat ansainneet sen että koko ostokokemuksesta olisi jäänyt hyvä muisto. Jos tarkoituskin on olla vittumainen, niin sittenhän tuotteen voi ihan rehellisesti ostaa käytettynä netistä edullisemmin. Kuitenkin ei tarvitse pelätä huonoa palvelua. Suurin osa kuitenkin on ihan ystävällisiä, ja ei kannata pelkojen tai ennakko-oletujsten pilata oman unelmien laukun tai unelmien kenkien ostoa. Myöskään mitään erityislaittautumista ei tarita.
Onko teillä erityisen hyvä tai erityisen huonoja kokemuksia kaupoista ja asiakaspalvelusta?