keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Tutorial: Huge gyaruhair!

 Ajattelin nyt tässä vapaapäivän kunniaksi pyöräyttää teille pienen hiustuton, kun innostuin laittamaan omaa kuontaloa vähän tavallista tarkemmin. Te pidempään blogiani seuranneet tiedättekin, etten ole _todellakaan_ mikään parturikampaaja ja yleensä ne peruskampauksetkin tuottavat minulle tuskaa. Kuitenkin, tämä massiivinen kiharapehko on helppo toteuttaa, ja voinkin jakaa teille vinkit ja ohjeet, kuinka tällaisen takuuvarman näyttävän kampauksen saa aikaan. Eli siis...
 Kuinka saada luirusta ohuesta hiuksesta valtava kasa kiharaa? Varmaan vastaus on aika selvä.
Nimittäin laittamalla päähän satakiloa lisäkettä. Jotkut kanssagyarut ovat oikein extremejä, ja käyttävät vielä noiden lisäksi klipsejä, mutta itse tykkään käyttää pääasiassa näitä kolmea osasta: Puoliperuukki, otsislisäke ja nauhaperuukki (rope wig, onko tälle jotain fiksumpaa suomennosta?). Kaikki lisäkkeeni ostan Prisilalta, sillä ne ovat hinta-laatusuhteiltaan parhaita. Omat kuvassa näkyvät lisäkkeet otsislisäkettä lukuunottamatta ovat _vanhoja_, ja silti erinomaisessa kunnossa pientä osittaista takkuuntumista lukuunottamatta. Nyt viimekäynnillä hinnat olivat hitusen nousseet, mutta näiden lisäkkeiden saatavuudesta lisää postauksen lopussa. 
Ensimmäinen vaihe tässä kampauksessa on iskeä omat hiukset kokonaan tai osittain ponnarille. Ponnari on hyvä laittaa aika ylös, että puoliperuukki saa tarttumapohjaa. Kun hiukset on ponnarilla, kietaistaan nauhaperuukki kerran ympäri ja tarvittaessa isketään pinnillä kiinni. 

Toinen vaihe onkin puoliperuukin laitto. Puoliperuukissa on Prisilalla ainakin sekä edessä että takana hakaset. Asetan etupuolen hakaset niin, että ne uppoaa ponnarin alle, ja sitten takapuolen hakaset ihan hiusten alarajaan asti siten, että hakaset kiristää sopivasti, muttei päänsärkyyn asti. Kolmannessa vaiheessa sitten isketään otsahiuslisäke päähän. Laitan otsislisäkkeen hiukan puoliperuukin päälle siten, että mitään selkeää rajaa  lisäkkeiden välille ei jää. Otsisperuukkia ei välttämättä tarvita, jos on omat otsahiukset. Itsekään en otsislisäkettä käyttänyt, kun vielä omistin otsiksen. 
Ja tällainen on lopputulos! Jos omat hiukset eivät nyt olisi taas niin epäväriset jättäisin omia hiuksia näkyviin ja kihartaisin vielä nekin. Mutta nyt on tyydyttävä tähän! Vähän on sävyeroa tässä puoliperuukissa ja otsis- ja rope wigin välillä, mutta ei sitä luonnossa kyllä oikeastaan erottanut. Tykkään kun tämä saa hiukset näyttämään todella laitetuilta, vaikka oikeastaan tässä hiustenlaitossa ei kulu juuri kymmentä minuuttia pidempään. Kiharat myös pysyy hyvin eikä tarvitse pelätä, että kampaus lässähtää. 
Aitoja Prisilan pidennyksiä saa vähän heikohkosti. eBayssä on myynnissä joitain paketteja, ja rakutenissa on muutamia kauppoja, jotka jälleenmyyvät Prisilaa. eBayssä kannattaa olla aitoudesta varovainen, sillä tosiaan näistäkin tehdään feikkejä. Ei siinä muuten, mutta värit saattavat vaihdella aika runsaastikin aidon ja feikin välillä. 
Itse olen tilannut kerran Rakutenista, kerran ostanut ihan Suomesta käytettynä ja muutaman kerran Japanista liikkeestä. Rakutenista tilattaessa tarvitsee luottokortin, sekä pitää varautua tullien ja alvien maksuun. Muuten sieltä on helppoa ja nopeaa tilata. Japanista Prisilaa saa ainakin Harajukusta, Takeshita Doorin takaa. Siellä on ihan oma liikkeensä kampaamon kera. 
Puoliperuukkien hinnat vaihtelevat 5000-7000 jenin väliä (n. 45-65€), nauhaperuukit ovat n. 20-30€ ja otsahiukset saman verran. Värivaihtoehtoja on kieltämättä aika niukahkosti, olisiko ollut viittä eri sävyä, ja sitten silloin tällöin joitain kausivärejä (pastellivärit ja blondi). 

Toivottavasti tästä tutoriaalista oli teille apua/iloa! 

tiistai 16. tammikuuta 2018

Tokyo and Moomin Café


1. Yhteiskuva Ilonan kanssa! Ollaan oltu ystäviä todella pitkään, mutta mitään yhteiskuvia meistä(kään) ei ole otettu. Nyt sitten piti korjata asia! 2. Lempiravintola koko maailmassa: Uobei! Siellä tuli käytyä kolmesti taas, voisin syödä siellä ihan rehellisesti sanottuna joka päivä. 3. Kuinka saat kissasi vihaamaan sinua: Osta sille cheerlader-asu 😂 Ei ostettu mutta nauratti ajatuskin jo. 4. Place to be <3 Shibuya ilta-aikaan on niin tunnelmallinen! 5. Elämämme ensimmäiset itsepaistetut okonomiyakit. Oli kyllä hyvää! 6. Saatiin kyllä kunnon sätky, kun minun kännykkä lähti ihan yllättäen vaan hälyttämään. Sitten selvisi pienen käännöstyön jälkeen ja telkkarin avulla, että maanjäristysvaroitus oli kyseessä. Tokion lähellä oli suuri maanjäristys, ja iltapäivällä meidänkin alueelle tuli 4.9 asteen maanjäristys. 7. Tokyo skytreestä ei vaan saa ikinä sellaista kuvaa, jokanäyttää miten mahtava rakennus on kyseessä. 8. Asukokonaisuutta kyseiseltä päivältä. 9. - 11. Muumikahvila paras paikka. Pakko sitä oli käydä muumikahvilassa jälleen kerran, ja oli ihan superia. Otin muumikaakaon sekä vanukkaan, koska vanukkaassa sai kaupantekijäisiksi tuon mukin. En ole mikään vanukkaan ystävä pääsääntöisesti , mutta tuo oli söpöyden lisäksi vielä hyvääkin!

maanantai 15. tammikuuta 2018

First class experience

Hellou ja kiitos kaikille edellisen postauksen kommenteista! Meikä vastailee niihin tämän päivän aikana, kun vähän kiire helpottaa. Ensin kuitenkin pikkupostausta superhienosti lentämisestä, nimittäin käytiin kokeilemassa JAL:lin ykkösluokka! Me lennetään yleensä ihan vain turistissa, ja silloin tällöin ollaan napattu business-luokan lennot. Ykkösluokka on kuitenkin ollut vaan haaveissa, koska ensinnäkin Suomesta ei pääse ykkösluokassa mihinkään, ja toinen huomattavan merkittävä tekijä on hinta. Ykkösluokka maksaa oikeastaan _aina_ kymmeniä tuhansia euroja, tai ainakin hinnat lähentelevät niitä summia. Meillä molemmilla on Finnairin tasokortit, jotka oikeuttavat ilmaisiin business-lentoihin, mutta ykkösluokan lennot on aina ostettava ihan riihikuivalla käteisellä, eikä niihin ole mahdollista keplotella itseään sisään vaikka itkisi ja yrittäisi. 
Olenkin luvannut miehelleni, että sitten kun hän täyttää 50 vuotta, ostan synttärilahjaksi hänelle ykkösluokan lennot jonnekin :D Mutta nytpäs sitten päästiin maistamaan palanen luksuslentämistä jo kaksikymmentä vuotta etuajassa! Vietettiin uusivuosi siis Osakassa, josta vaihdoimme Tokioon lentäen. Mieheni tutki hintoja, kannattaako lentää, mennä junalla vai bussilla. Uudenvuoden paluuliikenne oli ruuhkaisimmilllaan juuri tuona päivänä, joten bussit ja junat maksoivat aivan saman verran kuin lento Tokioon. Ja parasta mitä Christian huomasi: ykkösluokan lento maksaa vain 20€ enemmän kuin ihan tavallinen lento, joten eipä sitä tarvinnut miettiä kahta kertaa, lennetäänkö ykkösluokassa vai ei. 
Oli tosi jännää päästä kokeilemaan ykkösluokkaa: Ollaan lennetty JALlilla Japanista Suomeen turistissa, ja fiilis oli kuin businessluokassa. Joten odotukset oli aika korkealla ja kyllähän ne täyttyivätkin. Voi että kun olisi rahaa ja mahdollisuuksia lähteä jonnekin pidemmällekin ykkösluokassa! Lentohan oli todella lyhyt, vajaan tunnin. Ykkösluokassa kuului ruokailukin, ja se oli vähän sellaista hotkimista, kun piti äkkiä syödä ja juoda. Kaiken lisäksi Japanin yllä oli hurjat turbulenssit, jotka sitten täristivät konetta oikeastaan koko lennon ajan. Henkilökunta oli tosi ihanaa ja sympaattista, ja kyllä ihan ennen tätäkin kokemusta JAL on oma lempparilentoyhtiö kaikista joilla on tullut matkustettua. 

Mitkä on teidän parhaat lentomuistot/kokemukset? Arvotatteko business/first-luokassa lentämistä vai onko prioriteetit muualla?