torstai 3. heinäkuuta 2014

Hiljaiseloa ja muutoksia☆

Mistähän sitä aloittaisi? On nyt ollut luvattoman pitkä tauko bloggaamisessa, mutta syynä on yksinkertaisesti se, ettei minulla ole ollut aikaa. Sain eilen ekaa kertaa istuttua kunnolla koneen ääreen ja vain datistettua. Oli minulla about neljän päivän väli etten tietokoneeseen päässyt koskemaankaan. Taas on käynyt ihan hirmuisesti kaikkea, mutta kuvamateriaalia on säälittävän vähän: En ole yksinkertaisesti ehtinyt valokuvaamaan oikealla kameralla, joten valitettavasti tässä on nyt taas tällaisia kännykkäräpellyksiä hiukan tekstiä piristämässä. Jaarittelut sikseen, alanpa nyt teille kertomaan mitä kaikkea suurta mullistusta elämässäni on nyt viikon sisällä käynyt.
Ihan ykkösenä: Pääsin kouluun!!
En nyt alkanut nimiä sensuroimaan, he ovat antaneet luvat julkaista nimensä netissä joten ehkä täällä bloginkin puolella saan tämän listan julkaista. Eli siis, pääsin DIAKiin opiskelemaan sosionomiksi. Maanantai aamuna oli kyllä jännitys katossa. Aloin katsomaan tuloksia kännykästäni, jonka netti mateli hidastakin hitaammin (Vika oli joko netissä tai sitten sivut olivat kuormittuneita, never know...), ja aloitin kurkkaamalla JAMKin tulokset. En päässyt. Sitten menin Laurean sivuille. Nimeäni ei ollut listassa. Alkoi jo tuossa vaiheessa kuumottamaan, että näinkös tässä nyt sittenkin kävi. Menin sitten kolmantena DIAKin sivuille ja oikeasti, aloin itkemään. Olin niin onnellinen ja helpottunut. Metropolian sivuilla ei sitten ollutkaan nimeäni, mutta enpä oikeastaan jaksanut olla pettynyt, olin vain niin onnellinen DIAK-paikastani. Kun kirje tuli postissa, totesin että olin päässyt reippaalla määrällä pisteitä DIAKiin, mutta se asia, mikä minua hiukan harmistutti oli se, että Metropoliaan pääsyni jäi vain vaivaisesta puolikkaasta pisteestä, ja olenkin varasijalla kaksi. 
Koulupaikka on siis nyt varma, ja olen ihan oikeasti oikeasti helpottunut että nyt on varmistunut se että minusta tulee opiskelija. Ja ihanaa kun ihmiset ovat onnellisia puolestani ja jopa ylpeitä minusta. Tuntuu, että vihdoin olen tehnyt jotain pätevää tässä elämässä: Pääsin ensimmäisellä yrittämällä korkeakouluun. Ja se, että jäin vaan puolen pisteen päähän ykköstavoitteestani, ei oikeastaan varsin harmita, vaan olen ihan tyytyväinen siihen. 

Sitten vähän ajassa taaksepäin: Viime torstaina täytin vuosia ja viimeinen teinivuoteni pyörähti käyntiin. Mitään juhlistuksia en pitänyt, keskiviikkona serkkuni, setäni ja pappani tulivat kakkukahveille ja siinäpä olikin juhlani. 
Naamakuvaa synttäripäivän aatolta. En laittautunut kummemmin, hiukseni laitoin ja naama paljaana. Sain serkultani ja sedältäni aivan ihanan muumimukin synttärilahjaksi, olen ihan muumifani mutta en koskaan raaski itse mukeja ostaa niiden kovan hinnan takia. Siksi omasta varastostanikin löytyy vaivaiset neljä mukia ja ei yhtään lautasta tai kulhoa. Kakkukahvit juotiin tosiaan päivää etukäteen, sillä virallisena syntymäpäivänäni minulla olikin muutto.
Syntymäpäivälahjojani! Ylemmässä kuvassa lahjat perheeltäni, ja alemmassa kuvassa lahjat minulta minulle. Urheilurintsikat ovat olleet jo pitkään ostoslistalla, ja Kuopion Body Actionista sellaiset sattuivat löytymään vain 17 eurolla, kiitos alennusmyyntien. Hetken mielijohteesta ostin myös tuon keltaisen treenitopin, se on niin ihana! Keltainen on kyllä ihan aliarvostettu väri. Ennen kuin hyppäsin yhden suunnan junaan, kävimme perheeni kanssa syömässä intialaisessa ravintolassa herkkulounaan, ja en voi kuin sanoa että intialainen safka ei ole pettänyt vielä koskaan, ja hinta-laatusuhde on oivallinen. Suosittelen siis kaikille lämmöllä ravintola Shalimaria kaikille Kuopiossa liikkuville.
Eli siis, suurin syy hiljaiselooni on ollut muutto. Olen nyt helsinkiläinen. Torstaina suunta kohti Katjan asuntoa kahden valtavan matkalaukun kera. Oli aikamoinen haaste selvitä junasta metroon, metrosta bussiin ja bussista hissittömän kerrostalon ylimpään kerrokseen. Kunnialla kuitenkin selvisin, ja sain itseni kotiutumaan. Asustelen nyt siis ihanaisen Katjan luona tämän kesän, koska oma asuntoni vapautuu vasta syyskuussa. Ja onhan se kivaa kun ei tule yksinasumisen ensishokkia, täälläkin on kissoja ja minecraftia pelaava pikkusisarus. Ylläolevan kuvan piirsin pikkusiskolleni lahjaksi, koska hänelle oli kova pala kun muutin pois. Teki itsellenikin hankalaksi lähteä pois kotoa kun pikkusiskoni parahti vain itkemään. Ensi viikolla kyllä käväisen kotiutumassa parin päivän ajaksi, kun saan vapaata töistä.
Tosiaankin, sain töitä täältä Stadista! Aloitin työt jo perjantaina ja näillä näkymin duuni jatkuu elokuun puoleenväliin, kunnes koulut alkavat. Työpaikka on aivan unelma: Kampissa, ihmisten keskellä. Tulkaa ihmeessä moikkaamaan jos Kamppiin eksytte. Tai älkää sittenkään, olen ihan perseen näköisenä kun en pysty meikkaamaan päivittäin ja työnkuvan takia olen aina perusvaatteissa. Tykkään työstäni, se on ollut todella kivaa ainakin tähän asti. 
Nyt olen pikkuhiljaa saanut itseni asettuimaan aloilleen, vaikka onhan tätä myllerrystä. Henkilökohtaisessa elämässänikin on tapahtunut paljon kaikenlaista, ja sitten vielä muutto, työt, helsinkiläistyminen ja opiskelupaikka. Paljon on tosiaan kaikenlaista mikä pitää aivot käynnissä. Kuitenkin, nyt elämä hiukan tasoittuu, ja pystyn toivonmukaan jatkamaan normaalia bloggausta. Olen ollut aktiivinen instagramin ja facebookin puolella, mutta jos jotain akuuttia kysyttävää esimerkiksi tulee, saa ask.fmn kautta ottaa yhteyttä. Minulta onkin tulossa jo pari postausta piakkoin, saa nyt nähdä miten töistäni ehdin blogini pariin! Olen innostunut tässä ohessa taas piirtämään, varsinkin liiduilla, sekä ostin juuri uuden salikortinkin. Kiitoksia jaksamisesta ja nauttikaahan kylmästä ja kolkosta kesästä (Joka iltalehden mukaan taas muka lämpenee...)!

16 kommenttia:

  1. Onnea koulupaikasta! Oon vähän kateellinen kun itsekkin haluisin sosionomiksi mutta opiskelupaikat on niin kaukana, enkä on vielä valmis muuttamaan muulle paikkakunnalle.
    Mut hirveesti stemppiä uuteen kaupunkiin ja kuvioihin! :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos <3 Joo siis onhan Helsinki aika kaukana Vesannosta (~400 km), ja harmittaa totta kai kun perhe ja pappa ja kisu jäi sinne kauas, mutta pakko sitä joskus on kotoa pois muuttaa ja onneksi juna kulkee, samoin kuin bussit ja autot :)

      Poista
  2. Hurjasti onnea koulupaikasta! Tiedän miten helpottava tunne se on että pääsee opiskelemaan. Se on kumman tärkeää, vaikka luulisi että moinen on "pikkujuttu". Onhan elämässä muutakin kuin opiskelu. Ja ihana että työpaikka on mieluinen : )

    Onnea vielä kaiskesta ^:_^ Ihan mahtava juttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on se tosiaan. Jo ihan jos ei muuten niin raha-asioiden tiimoilta :'D (Opintotuet alkaa juoksemaan). Nyt näin jälkikäteen ajateltuna ei se välivuosi nyt NIIN paha juttu olis edes ollut, mutta parempi kyllä näin :)

      Kiitoksia kiitoksia kovasti onnituksista <3

      Poista
  3. Onnea opiskelupaikasta :)

    Melkoisia muutoksia elämässä, kuulostaa jännittävältä. Tsemppiä kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Joo on täs aika paljon ollu kaikkee, mutta nyt on vähä jo päässy rauhottumaan :)

      Poista
  4. Onnea hirmuisesti! Itse pääsin vuosi sitten opiskelemaan alaa ja olen kyllä viihtynyt. Ja hienoa, että töitäkin onnistuit löytämään ja viihdyt siellä, sekä synttärionnittelut vielä! ^^

    VastaaPoista
  5. Heippati. Kiva tua luomukuva. :)

    VastaaPoista
  6. Onnea ihan kaikesta :) noin ne asiat tuppaa aina jollakin lailla järjestymään vaikka välillä tilanne voi näyttää toivottomalta! Hyvä että sulla on kaikki nyt mallillaan, nauti kesästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos <3 Ja siltä se nyt vähän näyttää et tällaset käytännönasiat nyt ois jo kondiksessa! :)

      Poista
  7. Onnea opiskelu- ja työpaikoista!

    VastaaPoista
  8. Onnea opiskelu ja työpaikasta! ('u')/
    Tosi nätti tuo auringonlasku + kissa siluetti piirrustus. (*u*) <3

    VastaaPoista