perjantai 25. joulukuuta 2015

Kateudesta☆

Kateudesta onkin hyvä kirjoittaa näin joulun jäkimainingeissa, haha. Tämä onkin kyllä sellainen lempiaihe minulle, sillä tämä koskettaa itseäni sekä hyvässä että pahassa. Jos joku kysyy minulta olenko kateellinen ihminen, niin en osaisi suoranaisesti sanoa kyllää enkä eitä. Kateus on noussut muutamassa aikaisemmassa postauksessani esille, rahapostauksessa sekä jossain faktapostauksessa, en nyt muista missä. Kateudesta on tullut keskusteltua useaan otteeseen kavereidenkin kanssa, sillä tässä meidän kulttuurissa kateutta on paljon; Muttei sitä myöskään haluta ymmärtää ja kukaan ei tahdo myöntää olevansa kateellinen.

Minusta kateus on aivan normaali piirre ihmisessä. Jotenkin minulla särähtää korviin aina, kun joku kehuu kuinka seesteinen persoona onkaan ja ei koskaan kadehdi ketään, sillä ainahan voi olla oman onnensa seppä. Totta ja varmaan joku voikin olla koulinut itsensä siihen pisteeseen ettei ikinäkoskaan ketään kadehdi. Minä kuitenkin miellän kateuden tunteeksi, joka itse kullakin joskus herää. Se, miten kateuden muotoilee onkin eri asia. Minä olen kateellinen ihmisille. En rahasta enkä materiasta, vaan ennemmpinkin elämäntilanteista ja taidoista ja menestyksestä. Ne kun ovat asioita joihin ei tuosta noin vaan voi vaikuttaa. Olen kateellinen ihmisille jotka osaavat ottaa hienoja kuvia. Olen kateellinen niille joiden blogit menestyvät, varsinkin jos itse en nää syytä miksi ne menestyy. Olen kateellinen ihmisille jotka osaavat laulaa. Olen kateellinen niille joilla on hurjan hyvät sosiaaliset taidot jotka luovat kavereita ja suhteita aivan kädenkäänteessä.

Minä en osaa ottaa hienoja kuvia. Manuaali kamerasta on luettu, mutta asetuksia en vaan osaa laittaa, olen liian kärsimätön tekemään asetelmia. Meillä ei ole nykyisessä asunnossa resursseja alkaa vääntämään kulisseja, ja vaikka olisikin niin en tiedä osaisinko niitä tehdä. Olen liian kärsimätön, olen kateellinen ihmisille jotka ovat maltillisia ja jaksavat istua photoshopin ja kameran kanssa useita tunteja ja jopa päiviä vääntämässä asetuksia paikoilleen. Blogini ei ole supersuosittu, enkä minä tästä sellaista saa taiottua vaikka itkisin ja yrittäisin. En vain saa ja en osaa olla ehkä tarpeeksi tyrkky työnteekseeni blogiani jokapaikkaan, ja edellämainittu kuvien ei-niin-upeus vaikuttaa varmasti. Enkä persoonana ole niin vetävä, että tuhannet välttämättä tekemisistäni kiinnostuisivat. En vain ole ja moni muu on. Minä en osaa laulaa. Ääneni ei ole puhdas ja harjoitus ei tässä tilanteessa mestaria tehnyt. Kyllä minä siinä singstarissa osaan melodiassa pysyä, mutta ei se tarkoita että suoritus olisi hurraamisen arvoinen. En sanoisi olevani sosiaalisesti lahjaton, mutten kyllä osaa olla jokapaikanhöylä sekä itseäni esille tuova. Puhun paljon ja tulevalta mieheltäni kysyttäessä leipäläpeni käy varmaan turhankin paljon, voin hyvin täyttää puheellani automatkan Vesannolta Helsinkiin. Se että puhuu paljon ei kuitenkaan tarkoita, että olisi olemukseltaan niin itsevarma ja ulospäinsuuntautunut. että pystyisi bileissä juttelemaan kenentahansa kanssa. Yritän kyllä, mutta olen sellainen vässykkä että uusien suhteiden luominen in real life on hankalaa. Oikeastaan kaikki ihmissuhteeni koulukavereita lukuunottamatta on ensin aloitettu netissä, vasta sitten oikeassa elämässä.
Materiasta en kuitenkaan osaa edes olla kateellinen. Raha kun on oikeasti sellainen asia jonka olemassaoloon tai olemattomuuteen pystyy vaikuttamaan. Selitin rahapostauksessani siitä, että säästän ja nykyään teen hurjasti töitä; Siten minulla on mahdollisuus ostaa kivojakin juttuja, ja nyt opiskeluvaiheessa katsoa itselleni omistusasuntoa. Miljooniinhan sitä tarvitaan jo mainiota tuuria, mutta perussummista kun on kyse, niin kuka tahansa voi vaikuttaa. Kun lasket tulot ja menot ja karsit jostain niin varaa on kyllä kenellä tahansa ostaa parinsadan euron juttuja, sijoittaa merkkituotteisiin tai vaikkapa matkustella. Rahasta ja tavarasta en siis ole kateellinen.

Siihe mikä on se main poin varmaan siinä, miksi kateus mielletään niin pahaksi ja negatiiviseksi tunteeksi, jonka olemassaoloa ei saa myöntää, on varmaan se miten kateuden tuo julki. Olin aikanani kateellinen kavereilleni joilla oli poikaystävät, ja minä olin yksin. Olin ihan hurjan kateellinen ja pahoilla mielin. Mutta. Minä en kiukutellut ja piikitellyt seurustelevia. Kun paras ystävänikin alkoi seurustelemaan, vaikka oltiin oltu aiemmin samassa veneessä yksinäisinä ernuina, niin en minä katkeroitunut. Olin ihan aidosti onnellinen. Että edes hän onnistui löytämään itselleen rakkaan vaikka minä en. Kaverini saa otettu parempia kuvia kuin minä ja blogi menestyy paremmin. En ole vihainen tai katkera tai puske niitä kuuluisia ilkeilyanonyymikommentteja hänen blogiinsa, vaan pyydän vinkkejä kuvaamiseen ja ihailen kuinka joku vaan osaa, kun minä en. Ne joilla on ne hurjat sosiaaliset taidot jotka vaan osaa mennä ja olla, katson heitä ihaillen vierestä kuinka he juttelevat kuin vanhat tekijät. Kateus purkautuu lähinnä motivaationa, ja jos ei, niin suruna ja harmistuksena, jotka valitan joko poikaystävälleni tai pidän sisälläni. Eihän se nyt herran tähden ole kaverini syy jos hän alkaa seurustelemaan mutta minä en. Miksi minun täytyisi kostaa jollekulle jonka blogi menestyy? Jos en osaa ottaa hienoja kuvia niin se on tasan tarkkaan omaa laiskuuttani ja saamattomuuttani, eikä se joka osaa ottaa hyviä kuvia ole velvollinen madaltamaan blogikuviensa tasoa että minulle tulisi hyvä mieli.

En yhtään tykkää ihmisistä jotka päästävät kateutensa ulos ilkeilynä, kiukutteluna tai suuttumisena. Tai sitten välien katkaisuna jos kaverista on kyse, sillä se on ihan överinaurettavaa. Ymmärrän jos on huono itsetunto tai herkillä muuten, mutta en minäkään ole parhaimmillani aina ollut, ja silti olen ollut asiallinen muita kohtaan kateudesta huolimatta. Ja niin tulisi muidenkin olla. Kateudesta pitäisi saada avoin käsite, jokainen voisi myöntää olevansa kateellinen, ilman että syyttävät sormet ilmestyvät ympärille. Kateudessa ei ole mitään väärää tai pahaa. Ennemminkin minusta on hassua ja outoa jos joku ei koskaan kadehdi ketään. Se, miten kateutensa tuo julki onkin jokaisen omissa käsissä ja kateudesta katkerana oleminen ei ole hyvästä; Ei henkilölle itselleen eikä muillekaan, koska miksi siitä pitäisi rangaista jos jollakulla pyyhkii hyvin? 

Näin on hyvä aloittaa joulupäivä, hyvää joulua tosiaan kaikille! :D Toivottavasti saitte ihania lahjoja ja syötyä hyvää ruokaa! Meillä täällä odotellaan pappaa kylään syömään, ja poikaystäväni liittyy seuraan illalla. Vettä sataa sen minkä ehtii mutta saatiinpahan valkoinen joulu eilen! 

28 kommenttia:

  1. Täällä myös yksi kateellinen! Uskon että kaikki lähes velloaa näissä samoissa ongelmissa, joka on sinällään aika lohduttava ajatus. Ja oon niin monesti moneeesti itkenyt omaa kateutta ja omaa huonouttani ja verrannut itseäni muihin. Tosiaan tämä itsensä vertaaminen muihin on ihan kamalinta ja toteutuu usein somessa. Mullakin on se "ihanneminä" johon pyrin ja jos huomaan että sellanen ihminen on olemassa niin tulee jotenkin, sellainen kolkko olo ja sitten unohtaa ne omat hyvät puolet ja tuntee arvottomuutta.

    Mua myös helpottaa kun ajattelen niitä kaikkein huono-osaisempia tai ongelmallisia... että oon ihan todella todella todella kiitollinen jo siitä kaikesta mitä mulla on, koska se ei oo itsestäänselvyys, me ollaan ihan todellakin etuoikeutettuja. Sä oot ihan todella kaunis ja söpö, sulla on omat vahvuudet ja malttia on mahdollisuus opetella! :)

    Sosiaalisesti ahdistuneena ymmärrän ton kateuden niistä jotka tuntuu selviytyvän sosiaalisissa tilanteissa ihan nuin vaan! Ja mitä blogiin tulee niin oon nähnyt asian niin että oon myös tietty haaveillut että jos olis tosi suosittu blogi niin olis enemmän "hyväksytty" olo, että hakee sitä itsetuntoa blogin kautta.... Blogissa kun saa toteuttaa sitä ihanneminää, saa näyttää ja jättää näyttämättä kaiken omilla ehdoilla... Toivon että kirjotat blogia sen takia että siitä tulee sulle itsessään hyvä olo kuin vain suosion toivossa! :) Pidä sitä arvokkaana ihan itsessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulle tulee aina tosi huono olo, jos puhun ihmisille kateudestani, ja vastaukseksi saan tyyliin "No lopeta kadehtiminen, minä en ole ikinä kateellinen". Tavallaan minusta tuntuu aika oudolta, että joku osaisi olla kadehtimatta, aina ja kaikissa tilanteissa. Joo tuo ihanneminä on tuttu tunne, ja kun sitä ei saavutakaan ja joku muu omaa ne piirteet jotka itse haluaisi... Nyyh...

      Joo totta, materiasta kun harmistuu on ihan tervettä ajatella niitä joilla ei ole mitään! Mutta tosiaan itse en onneksi kateellistu tavaroista ^_^ Voihan huono-osaiset olla paaaaljon parempia laulajia kuin minä :'D

      Ja totta kai bloggaan muut motiivit edessäni kuin se että olisin superbloggaaja. Mutta eiköhän suurin osa joka blogia pidä tykkäisi siitä että omana itsenään olisi niin kiinnostava persoona että tuhannet kiinnostuisivat ja lukisivat blogiasi. :)

      Poista
  2. Hyvä postaus!

    Suomi on kyllä todellakin kateellisten ihmisten maa, niin kuin sanontakin menee "se jolla onni on, se onnen kätkeköön". Toisin kuin vaikka Ranskassa, jossa menestyminen ja varakkuus näytetään. Ei kateudessa ole mitään vikaa, kunhan ei hauku. Olen itsekin kateellinen muunmuassa asioista mitä jokin saa, ulkonäöstä, itsensä bloggaamalla elättävistä sekä tosi rikkaista, joilla on kaikki unelmieni laukut ja autot, mutta ilmaisen kateellisuuteni ihailemalla tai sitten olemalla vain hiljaa. Mua oikeesti vain hymyilyttää, kun nään vaikkapa jonkun vanhan papparaisen ajavan uudella Porschella. Musta on ihanaa, että joku on menestynyt elämässään.

    Mulla itsellä oli kohtalaisen "vauras" lapsuus - tai toisin sanoen vanhempani olivat säästeliäitä, ahkeria ja käyttivät rahansa hyvin. Kohtasin kateutta niin kavereilta kuin sukulaisiltakin, jotka eivät halunneet olla meihin yhteydessä. Oikeasti vain siksi, että matkustelimme, meidän yrityksellämme meni hyvin ja asuimme isossa talossa. Mun eräät "kaverit" haukkuivat mua jatkuvasti selän takana ja nyt olen tajunnut, että se johtui varmasti kateudesta sekä heidän huonosta itseluottamuksestaan. Mua aina pelotti esimerkiksi sanoa, että olen lähdössä ulkomaille, sillä heti tuomittiin kehujaksi. Itse tämä päähaukkuja kehui lähes vuotta aikaisemmin ulkomaan matkastaan niin, että oikeasti koko luokka tiesi. Mun matkoista ties just ja just kaverit. En sitä sillon kumminkaan oikein tajunnut ja luulin vain, että mussa on jotain vikaa. Toi kiusaaminen jätti arvet, jotka on kumminkin nyt jo poistuneet, mutta ei ehkä ilman terapeutin apua.

    Monet ihmiset sanoo, että "rikkaat vievät köyhiltä kaiken", vaikka rikkathan ovat niitä veronmaksajia sekä työllistäjiä, jotka periaatteessa maksavat näille "köyhemmille" tuet sekä tarjoavat työn. Suomessa jokaisella on mahdollisuus kouluttautua miksi ikinä haluaa, jos on tarpeeksi ahkera. Lisäksi monilla on sellanen asenne, että tienaamiaan rahoja ei voi käyttää, mihin itse haluaa, varsinkin jos se on jotain luksusta. Omistan itse yhden astetta kalliimman laukun ja olen kuullut kauheaa moralisointia siitä. Oon myös lukenut blogeista, miten tämän kyseisen laukun ostajia moralisoidaan. Kommentit on luokkaa "miten voit olla noin tyhmä ja pinnallinen, et ostat noin kalliin laukun, joka on vielä ruma??XDDD" ja "olisit laittanut rahat Afrikan lapsille, olet todella itsekeskeinen, kun käytät rahasi itseesi". Huomaa, että on kateellisten kirjottamia. :D Enkä ymmärrä, että miksi moralisoidaan isoista sijoitusostoksista, mutta sitten on ihan ok juoda monta kertaa viikossa ja polttaa aski tupakkaa päivässä. Jo pelkkää juomista vähentämällä ja polttamisen lopettamalla saisi nopeeaa säästettyä rahaa laukkuun tai vaikkapa paratiisimatkaan.

    Olipa rahapainotteinen kommentti ja varmaan ihan täynnä kirjoitusvirheitä, mutta oli pakko päästä vähän aukomaan päätä. :D Sori, jos on vähän off topic. Sun blogin nää mielipidepostaukset on tosi hyviä ja tunteita herättäviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on todella hyvä pointti toi, että rikkaathan ne työllistää ja maksaa karvaimmat verot (Ja joo nyt sitten poliittista kommenttia, että tavallaan musta on väärin että jos itse sieltä pohjamudista ponnistat ja saat itsesi hyvätuloiseksi, niin valtio vie palkasta/tuloista puolet... ). SUomessa tosiaan on mahdollisuus päästä mille alalle tahansa, vaikak ymmärrän kyllä että lähtökohdatkin vaikuttaa; Jos kotona on todella pahoja ongelmia, ei sitä ehkä lääkikseenluku onnistu. Tai saattaahan siitä saada ponttakin mutta mutta. Käytännössä näin.

      Ei sitä kannata tosiaan rahasta olla kateellinen, koska kun ei miljoonista puhuta, voi omiin rahoihinsa vaikuttaa. Ikäviä takaiskuja voi tulla (sairastuminen, onnettomuus, rikos...) mutta yleistäen. Mäkään en jaksa olla vihainen ja kateellinen materiasta. Olen vain ylpeä ystävistäni joilla on varaa tehdä asioita; Saanpahan nauttia heidän matkailukokemuksistaan sivusta sekä ihailla uusia asuntoja ja ostoksia. Antaa itsellekin lisää unelmointivaraa. Vaikken pääsekään ikinä muuttamaan sellaisiin upeisiin asuntoihin joissa muutama kaverini asuu, niin on se silti kivaa kun voi maalailla mielikuvia miltä tuntuisi asua samanlaisessa :)

      Tosi kivaa kun kirjoitit näin pitkän ja pohdiskelevan kommentin! Arvostan hurjasti <3 Ilo huomata kuinka onnistuu kirjoittamaan aiheesta joka koskettaa ^_^

      Poista
  3. Tulin katsomaan tätä sinun blogiasi, kun olit minun blogiini kommentoinut. Tosi hieno ulkoasu sun blogissa ja kivoja postauksia ja kuvia. :') Taidan liittyä lukijaksi. :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi voi että, ihana <3 Kiitos kaunis ^_^ <3

      Poista
  4. Mulla on ihan samanlaiset ajatukset näistä asioista! Luulen että ihmisiä on kahdenlaisia kateuden suhteen. Etenkin netissä tuntuu että ihmiset purkaa kateuden tunteen vihana ja vittuiluna. Mulla kateus on enemmänkin ihailua, eikä aiheuta mitään vihan tunnetta tai tarvetta kohdella kateuden kohdetta ilkeästi. En ole ikinä käsittänyt esim kiusaamista kateuden takia. Muistan kun mulle joskus väitettiin että olin yhdelle tyypille ilkeä, koska olin kateellinen hänelle. Mitä ihmettä, miksi olisin kateellinen ihmiselle, joka on ärsyttävä ja kohdellut mua paskasti? Jos mä oon kateellinen jollekkin, niin ennemmin haluan tutustua siihen ihmiseen ja olla hänelle mukava :D Tottakai kateus tuntuu välillä pahalta tai epäreilulta, mutta ei se silti ole sen ihmisen vika ketä kadehtii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JOo, tosi ärsyttävää se on kun kateus puretaan ilkeilynä. Jos jollekin jolla on rahaa tullaan kitisemään ja haukkumaan, niin ei sen varakkaamman omaisuus sillä haukkumisella omaan lompakkoon siirry :'D Lyttäämällähän se oma tili kasvaa eiks je?
      Tosi kurjaa toi että sitten kiusaajat ja ilkeilijät haluavat vielä kuvitella ja väittää että heille oltaisiin kateellisia... >_> Ärsyttäähän se :D

      Poista
  5. Kateus on monelle arkipäivää. En edes usko olevan sellaista ihmistä kuka ei mistään ole koskaan ollut kateellinen. Vähintään lapsena on ollut kateellinen jos joku kaveri sai lelun mitä sinä et saannut.
    Itse en materiasta myöskään ole kateellinen. Lähinä olen kateellinen muiden hyvästä kropasta ja taidosta cosplayn saralla. Tahtoisin tutustua uusiin ihmisiin ja saada ystäviä enemmän. Kateelliseksi tulin jos kaverini saa uusia ystäviä. Samalla pelkään kelpaanko minä enää?
    Kateus on kyllä jännä piirre. Se vain on ja sille ei mahda mitään. Ei se mistä on kateellinen vaan miten on kateellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kans samaa mieltä että kateus nyt vaan on piirre joka on meissä kaikissa. Jotkut ei näytä sitä ja jotkut näyttää ja räikeästi. Ihmettelen kyllä jos joku voi sanoa ettei ihan oikeasti käsi sydämellään koskaan ikinä ole kateellinen, edes vähää.
      Toi pelko ettei kelpaa enää on niin tuttua :/ Pitäisi olla kokoajan parempi ja kateushan siinä iskee kun joku on näennäisesti kaikessa hyvä. Totta toi, ei sillä ole väliä oletko kade vai et, vaan miten sitä julki tuo.

      Poista
  6. kiitos Jouluntoivotuksesta ja toivottavasti Joulu meni hyvin sielläkin :--) Ja tosi hyvä postaus, juuri tänään pohdin tätä. Itse olen kateellinen, enkä edes osaa peittää sitä hyvin. Inhoan sitä tunnetta ja tiedän, että se on turhaa. Oon saanut paljon ja silti tuntuu, että en osaa aina olla kovin innoissani muiden asioista vaikka yritän kovasti.
    No, mutta.. Ehkä se menee joskus pois :--) Tai ehkä ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos <3 Hyvin on joulu mennyt :) En minäkään osaa loppujen lopuksi kätkeä kateuttani, muutakuin ihmiseltä jolle olen kade. Kyllä minä sen ystävilleni/miehulleni sitten avaan kun tarpeeksi alkaa nyppimään. Uskon kyllä että noistakin tunteista oppii pois, I can feel u <3

      Poista
  7. Hyvää joulua sinne!

    On vanha sanonta: se jolla onni on, se onnen kätkeköön. Ehkä siksi se onni pitää kätkeä etteivät muut tule kateellikseksi ja kaikkoa ympäriltä. Oi voi. Pitäisi perustaa kamaluusblogi ja kertoa miten on ihan kamalaa koko ajan, sitten voisi olla tykkääjiä kummasti.

    Minä olen kateellinen sun söpöysmekoille! Ne ovat niin ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos kaunis ja toivottavasti sinullakin oli antoisa joulu <3

      Haha no joo tosin valitusblogitkaan ja vlogit ei menesty koska sitten tulee aina joku valittamaan tarviiko olla niin negatiivinen :'D Eli kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää vai miten se nyt olikaan :D

      Hii voi että kiitos <3 ^_^ Pitää noita söpöysmekkoja alkaa käyttämään taas aktiivisemmin!

      Poista
  8. Ihana huppari ^_^

    http://jjjbloggaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  9. Kateus on melko kaksiteräinen miekka, sillä se voi olla positiivista tai negatiivista. Positiivinen kateus toimii mainiona motivaattorina kehitykseen, kun taas negatiivinen kateus kehittää luonnollisesti pahoja tunteita, jotka sitten puretaan itseensä tai muihin. Negatiivinen kateus on huono kumppani, sillä se kyllä tekee ihmisestä myrkyllisen otuksen :( Valien katkaisu kateudesta on jo ihan omaa luokkaansa, huhhuh. Puhumattakaan nega-anoista ja selän takana kettuilevista, kateuden esiintuovista tyypeistä :( Se on hyvä, että osaat käsitellä kateuden positiivisena, etkä juurikin valittamalla ja ilkeilemällä! :) Positiivinen kateus on mahtava ponnahdusalusta ja motivaattori kehitykseen, kaikkeen on mahdollisuutta vaikuttaa, niin kuvaustaitoihin, blogin menestykseen ja yleisilmeeseen, sosiaalisuuteensa ja juurikin esim. varallisuuteensa tietyissä määrin! Kaikki on kiinni halusta ja motivaatiosta kehittyä! :) Me kaikki aloitamme jostain, eikä kukaan synny mestarina ja se on sitä elämää, ottamalla elämää sarvista kiinni ja puskemalla etiäppäin saa tulosta aikaseksi! Toivottavasti kamera ei pysyttele rubiikin kuutiona, vaan opit asetuksista enempi! Hyvää joulua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, oot niin oikeessa! :) Valitettavan usein vaan tulee valuttua sinne "no en osaa niin en ees yritä"-puolelle, vaikka kateudesta voiskin just repiä sitä inspistä. Olen saanut hurjasti bloggaamiseen motivaatiota ja vinkkejä, mutta myös niitä itkupotkuraivareita että kun hommat ei vaan suju niinkuin haluaisi. :D Ja jep, onneksi näitä välienkatkaisioita, negatiivianonyymejä ja muita on suhteessa todella vähän :)

      Hei ja hyvää joulua sullekin ^_^<3

      Poista
  10. Ois mukavaa, jos lisäisit tekstin lomaan hyperlinkit niihin postauksiin, joihin viittaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En enää itsekään muista missä postauksessa kateudesta tuli puhetta, muistan vain että kommenttikentässä asiasta käytiin keskustelua. Tässä kuitenkin rahapostaus jossa kirjoitin rahakateudesta: http://ganbattedesuka.blogspot.fi/2015/05/how-i-get-my-money.html :)

      Poista
  11. Wou, hyvä teksti! Osaan samaistua, oot taitava kirjoittamaan. :)

    VastaaPoista
  12. Tosi hyvin sait kirjoitettua asioita, jotka voisivat omasta suusta kanssa olla! :) Mä itse pyrin olemaan olematta kateellinen asioista, joihin itse pystyn vaikuttamaan. Enemmän kateutta iskee se, että jos on jotain mille itsekkään ei voi mitään, kuten vaikka millaiseen perheeseen on syntynyt ja mitkä mahdollisuudet vanhemmat ovat voineet antaa.

    Mä en kyllä koskaan tule ymmärtämään sitä, miksi kateus saa aikaan toisen mollaamisen ja sen, että yrittää saada toiselle pahan mielen ainoastaan siksi, että on kateellinen. Varsinkin blogipiireissä huomaa suosittujen bloggaajien saavan ilkeitä kommentteja silkasta kateudesta heidän saamiaan asioita kohtaan.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva kuulla et ajatukset oli samoja :) Just toi se ärsyttää eniten, kun on asioita joihin ei voi vaikuttaa vaikka kuinka yrittäisi ja haluaisi.
      Joo ilkeilyllä kun ei pitkälle pötki yhtään kukaan. Ja ilkeilykommenteista tekee minun silmissä kaksinkerroin nolompia jos kateus pääsee paistamaan kommenteista läpi :P :D

      Poista
  13. Hyvä aihe ja tekstiä muutaman päivän jouduin hauduttelemaan päässäni. En jotenkin osaa olla kateellinen muille tai ehkä kateus ei herää minulla samalla tavalla (tai sitte oon vaa nii paras ettei tarvii muit kadehtii harhar juu just).

    Enemmän mulle tulee sellasia epätoivoja jos joku on lahjakkaampi tai parempi. Sillee 'yhyy musta ei oo ikinä mihinkää, oon vaa iha surkee mölli'. Mutta järjellä kun ajattelee, olen kykenevä saavuttamaan nämä taidot/ominaisuudet treenillä, työllä ja harjoituksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha no joo se on kyl tosi hienoo jos osaa olla, itte en osaa ja nyyh kärsin siitä :D

      Joo ja noi epätoivot on kans tuttu tunne, sen sijaan että alkaisin kehittämään itteeni niin keskityn masentumaan vaan huonouttani >_> Not good!

      Poista
  14. Tämä oli erittäin hyvä kirjoitus ja olen ihan samaa mieltä :). Mä olen niin "hippi", että on oikein osaa olla kateellinen, mutta kateus on niin perustavanlaatuinen tunne, että ei varmaan ole ihmistä, joka ei ole joskus kateellinen. En ole ihan varma, onko tietty kokemani tunne kateutta vai mitä se oikein on... Esim. kun olen tehnyt pitkään jotain asiaa ja sitten tulee joku, joka on juuri "keksinyt" alkaa harrastaa samaa ja häntä ihaillaan siksi ja minun juttuani ei ole edes huomattu. Ja koen ihan samat jutu blogin kanssa kuin sinä :)

    Minä olen myös kokenut kateellisten piikittelyä ja nykyisin olen jopa ihan törkeä piikittelijöitä kohtaan! Yleensä olen rauhaa rakastava hippi, mutta olen päättänyt, että en ota hymyllä vastaan sitä, jos toinen kettuilee (kauniisti sanottuna) ja purkaa omaa kateuttaan minuun.

    Senkin olen huomannut, että jos itse kahdehtii jotakuta, niin pitäisi muistaa, että joku voi kadehtia minua, jopa jostain sellaisesta asiasta, jota en itse edes älyä :)

    Mulla oli mielessä jotain muutakin, mutta täällä kommenteissa on joa niin paljon kaikkea mitä ajattelin, joten en viitsi toistaa samoja juttuja :)

    VastaaPoista
  15. Mä taisin lukea tän sillon kun julkasit tän, mutta oon unohtanut kommentoida! Hyvä, rehellinen ja avoin postaus tärkeästä aiheesta. Jota moni ei ehkä myönnäkkään. Mä itse oon melko kateellinen ihminen, mutta en silti ilkeä muille. Välillä se saa mut vellomaan itsesääliin, sitten taas muistan miten onnellinen oon siitä mitä mulla on hyvin. Mitä mä osaan, mitä mulla on :) Välillä se motivoikin, mutta aika ilkeen tunteen se tieteki saa aikaa :/

    VastaaPoista