maanantai 23. toukokuuta 2016

Pakkomielteenä bloggaaminen☆

...Josta on omakohtaista kokemusta kummaltakin puolelta; Olen ollut pakkomielteinen bloggaaja ja saanut seurata kun joku muukin on sitä. Ja koska syvällisien postausten kirjoittaminen on kivaa, sellaista tiedossa, kuinka bloggaaminen muuttuu koko elämäksi. Tässä postauksessa on sitten kuvia eiliseltä, kun pidettiin vähän erikoisempi kisakatsomo, nimittäin korkattiin pullo shampanjaa ja ostettiin mansikkakakku, juhlistuksena sen kunniaksi että minulla alkoi periaatteessa loma nyt. Kouluhommia täytyy vielä tehdä, mutta fyysisesti ei täydy raahautua enää minnekään. Kun olen tämän blogipostaukseni rustannut alan kirjoittelemaan raporttia ikäihmisten päihteidenkäytöstä, ah että rakastan lähteistystä joka minulla on tänään edessäni!

Mutta ikäihmisten päihteidenkäyttö sikseen! Nyt kirjoitetaan bloggaamisesta. Huomasin tuossa jokunen aika sitten, että hei, tämä blogin pitäminen ei ole hauskaa. Saan tästä vain paineita, stressiä, ahdistusta ja päänsärkyä. En nyt oikeasti muista edes milloin tämä oli, viime vai tämänvuoden puolella, mutta on siitä jo muutama kuukausi aikaa. Halusin menestyä, halusin hienot kuvat, halusin paljon lukijoita ja halusin päivittää joka päivä. Kun aiheet loppui, lukijoita ei tullut lisää ja kuvat olivat rumia, tuli vain hirveää pahaa oloa siitä, kuinka olin epäonnistunut ihmisenä. Myönnettäkööt jälkikäteen, että sanoin parhaalle ystävälleni silloin, että pitäisiköhän lopettaa koko blogi, kun ei siitä ole mitään muuta kuin tuskaa. Onneksi en lopettanut, vaan pidin taukoa. Siitä on hyvä kun reissaamme mieheni kanssa niin paljon, niin saa pakkolomaa somesta, kun harvemmin se netti ulkomailla toimii ja tietokonettani en halua matkoille ottaa mukaan. Reissujen aikana sai mietittyä asioita ja arvotettua ne uudelleen.

Eli long story short, aloin elämään niin kuin minun elämässäni ei olisi mitään muuta kuin blogi. Blogi oli minun hyvyyteni mittari, ja kun mittari näytti vain kolmeasataa lukijaa ja pariatuhatta katselukertaa per postaus, tuli tosissaan huono olo. Vertasin itseäni muihin ja näin asian niin että kun joku muu saa kivemmat kuvat ja enemmän kommentteja niin on hän myös ihmisenä onnistuneempi. Jos joku muistaa, kirjoitin niihin samoihin aikoihin tänne blogiin, kuinka minulla alkoi masennus taas oireilemaan, ja vahvasti luulen että tämä blogipakkomielle oli vain yksi osa mitä kautta henkinen paha oloni lähti oireilemaan. Aiemmin kun mt-ongelmat olivat vahvasti päällä, ei blogi ollut minulle niin big thing että olisin alkanut tätä kautta oloani ruotimaan. 

Nyt suhteutumiseni omaan blogiini on ihan terve. Vieläkin kyllä myönnän saavani ahdistuksia siitä, että en ole niin hyvä bloggaaja kuin joku muu, mutta eiköhän itse kukin saa välillä alemmuuskomplekseja omien harrastuksiensa suhteen. Ja välillä nuo pistot antavat uutta puhtia oman bloginsa (ja itsensä) kehittämiseen. Harva meistä kuitenkaan on oikeasti todella kuuluisa ja ammattibloggaaja, jolle se blogi periaatteessa voisikin olla koko elämä (mutta kenellepä se työkään on koko elämä, ei kuulosta terveeltä). En muista, kuka blogissaan pohti, että millaista olisi elämä ilman blogia. Täytyy sanoa että vaikka tämä onkin minulle oikeasti hurjan tärkeä harrastus ja ihana keino päästä toteuttamaan itseään, niin minä elän kyllä ilmankin. Jos jostain pakottavasta syystä olisi bloginpito lopetettava, niin löytäisin minä elämästäni paljon muutakin tarpeellista ja mukavaa, 

Oletteko te koskaan pysähtyneet miettimään, millainen suhtautuminen teillä on omaan, taikka muiden blogeihin? Onko teille koskaan iskenyt ahdistusta blogijuttujen tiimoilta? Olisi kivaa lukea mitä ajatuksia muille on tästä aiheesta herännyt. Mutta nyt, raportti ei enää odota! Palaillaan pian asukuvien kera! 

31 kommenttia:

  1. Sen kyllä huomaa kun on vaan klikit ja lukijat mielessä valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti sen joo huomaa, ja siks se ei oo ollenkaan hyvä et blogin pito tulee osittain väkisin :/

      Ja sinä ano kakkonen joka taas tuli valittamaan, arvonnan voittajat on julkistettu sitä vs-arvontaa lukuunottamatta, ja voittaja sai palkintonsa kyllä. Ja arvontaa ei oo ollu tääl piiitkään aikaan et siitä ei mieltänsä tartte pahoittaa :D

      Poista
  2. Mulle kans bloggaaminen on useamman kerran ollut pakkopullaa. Postattavaa ei välttämättä ole ollut, mutta teksti ja kuvat on vaan revitty jostain ja se aikoinaan juurikin näkyi mun blogissa tason kannalta. Nykyään oon yrittänyt olla ottamatta ressiä bloggaamisen suhteen, mutta pakolla se aina välillä tulee. Kun esimerkiksi jos on paljon asukuvia varastossa ja mitään muuta ei ole eikä ideoita tulvi niin musta on tuntunut tyhmältä ja huonolta postata ne asut sit peräkkäin.. Et todellakaan ole ainoa, joka luulee välillä olevansa muiden bloggaajien alapuolella. Onneks tämä ei ole sulle enään kamalaa pakkopullaa ja onneksi et aikoinaan tätä lopettanut<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin tuttua! Ja just tasostahan sen lähtee ensimmäiseä huomaamaan kun on kiirettä ja motivaatio on nollissa ( Ja sama täällä, pyrin että en stressaa mutta jostain se stressi silti kumpuaa :( Ja oon miettinytkin onko alemmuuskompleksit muista bloggaajista vaan mun oma juttu vai yleistä. Kiitti ihanasta kommentistas <3

      Poista
  3. Olen alusta asti suhtautunut blogeihin niin, että niiden on tarkoitus olla huvia ja että kirjoitan blogia silloin, kun siihen on sisältöä :) Joskus tosin laiskottaa sen verran, että pitää keksiä sisältöä ettei päivitysväli venähdä useamman viikon pituiseksi, mutta toistaiseksi se on ollut vielä ihan hauskaa. Kolme vuotta olen blogia pitänyt, eikä ole käynyt ahdistamaan.

    Luin joskus joitain blogeja, joiden pitäjillä taas oli tuota pakkomielteisyyttä ja sen että on pakko tehdä postaus, huomaa kyllä lukijakin, koska sisältö on sitten sen verran huonoa. Mieluummin luen yhden hyvän postauksen kerran viikossa kuin neljä sellaista, jotka on kirjoitettu koska on "pakko". Lopetin tällaisten blogien lukemisen, koska vaikka tekstiä oli, niin ei ollut sisältöä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin hyvä lähtökohta jos osaa kirjoittaa ilman stressiä ja paineita :) Tosi moni blogi on ottanut ehkä vähän turhan ammattimaisen lähtökohdan, kun voi tätä ihan vaan huvin vuoksi ja urheilun kannaltakin tehdä! Ja se on ihan oikeasti totta,että väkisin väännetyistä teksteistä sen väkinäisyyden huomaa.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen postaus! :) Mäkin blogia aloittaessa vannoin että se on vaan harrastus mistä ei oteta mitään paineita, mutta kyllä pakko myöntää että toisinaan koko blogi saattaa kummitella ajatuksissa vähän liikaakin! Just täällä työharjoittelussa yksin ollessa saatan ottaa paineita siitä että ei oo ketään joka ottais musta kuvia blogiin yms... Ja vähän sellainen olo että jatkuvasti pitäis olla kuvailemassa jotain materiaalia blogiin. Mutta kaikki on hyvin niin kauan kun siitä ei tuu huonoa mieltä :) Jos alkaa yhtään ahdistaa niin pieni tauko tekee kyllä aina hyvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän itsek ullekin tule niitä paineita, ihan minkä tahansa harrastuksen suhteen :) Ja ymmärrän joo kun sulla on vielä tollanen erikoistilanne siellä päällä! Todellakin, tauko vaan päälle niin saa uutta puhtia touhuun, pitäis itekin muistaa ottaa "saikkua" blogistakin jos tuntuu mahdottomalta :)

      Poista
  5. Mulla alkoi edellinen blogi kummittelemaan ihan liikaa, joten suljin sen tammikuussa. En kuitenkaan osannut olla ilman joten avasin uuden, jota olen alun alkaen lähtenyt pitämään juuri siinä tahdissa mikä itseäni huvittaa. Tilastojakin vilkuilen tietoisesti hyvin harvoin enää. Kiva että olet päässyt yli pahimmasta etkä kuitenkaan lopettanut:)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän veikkaan et itekään en osais olla bloggaamatta :D Jos sulkisin blogin avaisin sen vaan varmaan uudestaan asap :D Ja toi tilastojen vilkuilu on kyl hyvä jättää pois niin pystyy keskittymään olennaiseen! : ) Ja jep oon kyl tyytyväinen etten lopettanut, ois todellaki harmittanut .D

      Poista
  6. Hyvä postaus aiheesta, joka varmasti koskettaa monia!:) Mun mielestä on hienoa, että kirjoitat myös syvällisempiä postauksia! Mulla on ollut myös joskus paineita blogin suhteen ja meinasin joskus myös lopettaa bloggaamisen! Mä en vaa osaa olla ilman blogia, rakastan tätä touhua. Mun on tarkoitus lähinnä jakaa elämääni, tutustua uusiin ihmisiin ja vaa kirjottaa sekä valokuvata eikä menestyä tai muuta. Oot sanonu joskus mulle ellen väärin muista, että sun elämän tarkoitus on menestyä. Älä kuitekaa pidä blogin kävijämäärää menestyksenä tai muutakaa. En tiedä miten ihmiset saa bloggaanisesta työn, mutta uskon että sun menestys voi olla hyvin muuallakin kuin blogissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, ei tätä tosta noin vaan lopeteta!! : ) Ja joo mun menestyshaaveet pätee lähinnä mun työuraan, ei niinkään blogiin koska blogi ei ole mun työ enkä tiedä haluanko sitä siitä edes, koska kuten sanonta kuuluu, kun harrastuksesta tulee työ se ei ole enää kivaa. Ja uskon tähän lauseeseen vahvasti. Ja kai siitä blogistaan saa työn kun osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja tarpeeksi tyrkky, plus tuuria tietty on oltava matkassa!
      Kiva et tykkäät mun syvällisemmistäkin postauksista, tosi ihana kuulla <3 ^_^

      Poista
  7. Mielestäni valitettavasti nykyään iso osa indiedaysin blogeista on juurikin näitä pakkopulla-blogeja. Huomaa päällepäin että postaukset ovat vain portaalin antamia tuote-esittelyjä ja arvontoja, jotta saataisiin kommenttimäärät näyttämään isolle ja paljon klikkauksia. Surullista kun bloggaamista ei osata vain ihan rehellisesti tauottaa tai lopettaa kun siltä tuntuu. Jos lukijat on uskollisia ja kiinnostuneita, niin eivät he varmaan tauon ajaksi pudota blogia pois lukulistalta, enemmänkin vain ilahtuvat sitten jos pitkän tauon jälkeen bloggaaja palaa uudistuneena ja virkeänä työn/harrastuksen pariin.
    Kummallista myös se, miten blogit aiheuttavat hirveitä paineita tekijöilleen, että pitäisi olla 'tarpeeksi hyvä' kaikessa. Hirveää kiiltokuvaschaissea. Blogithan nimen omaan alkoivat nettiPÄIVÄKIRJOINA, jotka käsittelivät bloggaajan omaa elämää ja yleensä siltä kantilta, ettei välitetty siitä, että kuka tätä lukee tai katselee. Kuvien laatu ja juttujen taso oli juuri sitä oikeaa elämää eikä tätä kiillotettua pintaa ja upeita asukuvia. Asutkin sai olla ennen ihan mitä lystäsi. Mua vähän harmittaa kun nykyään jos perustat blogin, sen pitäisi saman tien olla banneria myöten täydellinen ja sun täytyisi omistaa joku nikonin tai canonin kamera jolla voit ottaa superupeita ruokakuvia ja elämä pitäisi täyttää sillä, että sulla on hienoa kamaa ja joka päivä jotkut taidegallerian avajaiset mihin täytyy rientää mitä pikimmiten. Ja tyyliin 13-vuotiaat ajattelee näin perustaessaan blogia... Juuh. Että pitkälle on tultu blogimaailmassa, mutta en sanoisi että hyvään suuntaan! :D

    Ja älä ota stressiä jatkossa, kuten jo aiemmin sanoin niin uskolliset lukijat todennäköisesti palaa pitkienkin blogitaukojen jälkeen lukemaan ja taukohan tekee hyvää! Oli se sitten some-, blogi-, treenitauko tai ihan vaikka vaan kesäloma. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vähän oon joo saman huomannu kun lukee noita id:n blogeja :( Et ne postaukset on tehty koska pakko, ei siksi että olisi aidosti haluttu. On siellä niitä poikkeuksiakin, mutta nää mitä itse seuraan on selkeästi lähtenyt alamäkeen, just sillä että joka toinen postaus on yhteistyö ja joka toinen pikainen täytepostaus .
      Ja joo, itekin kun aloitin aikoinaan bloggaamisen, kuvat oli otettu ikivanhalla perunakännykällä ja sillointällöin digikameralla. :D Ja aiheet oli just sitä et jeejee tänään ostin hiusklipsejä kaupasta ja täs mun asu teinipeilikuvana :D

      Ja noin mäkin yritin aatella, että vaikka taukoontuisin niin ei mun lukijakunta miinustu olemattomiin siitä huolimatta :) Toivottavasti... :'D Kiitos kivasta kommentistasi <3

      Poista
  8. Olen päätynyt siihen itse, etten bloggaa jos ei tee mieli. Bloggaan itseni vuoksi, siis se on vain kivaa! Ei ole mitään pakkomielteistä hommaa :) Kiva postaus, enemmän vain näitä syvällisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on hyvä päätös (Y) :) Noin sen pitäiskin mennä! Ja ihana kuulla et postaus miellytti, pitää tehä näit sit lisääkin :)

      Poista
  9. Itselläni on edellisten blogieni kanssa ollut samoja ongelmia, jonka takia niiden päivittäminen kuihtui kokonaan pois. Nykyisen blogini kanssa olen ottanut heti sen linjan, että jos on liian kiire tai haluaa välillä rentoutua, niin ei ole pakko päivittää koko ajan blogia. Munkin täytyy kuitenkin myöntää, ettei mulla ole varmaan yhtään päivää jolloin en blogia tai postausaiheita miettisi. En kuitenkaan halua ottaa mitään kauheaa stressiä tästä. Tää oli tosi mielenkiintoinen postaus, mikä laittoi ajattelemaan asiaa vähän tarkemmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on oikeesti hyvä, ja sen oon itellenikin sanonut moneen kertaan et jos ei oo päivittämässä joka päivä, se ei tee automaattisesti huonoa! Mut helposti niit paineita tulee anyway :( Ja toi on totta, kyl se blogi mukana kulkee ihan kaikkialle ja kokoajan! Kivaa et tykkäsit postauksesta, kiitos ^_^

      Poista
  10. Olen myös päättänyt, että blogini on ensisijaisesti itseni vuoksi, vaikka sitä vähän stressaa jos tulee kommentteja siitä minne minä olen häipynyt :D Näkee myös laadusta jos homma on muuttunut pakkopullaksi :)

    ❀ Cinderella Days ❀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha mut sehän on vaan ihana jos porukka kyselee perään, blogi on selkeästi silloin tykätty :) <3 Ja joo todellakin, ei oo kivaa jos bloggaaminen on väkinäistä, ja senhän sitten silloin myös huomaakin.

      Poista
  11. Onpa sulla kivan näköinen blogi :) päätin liittyä lukijaksi :))

    VastaaPoista
  12. Blogin pitämisestä ei pitäisi ottaa stressiä, vaikka kyllä sitä itsekin välillä miettii, ettei ketään kiinnosta nämä omat löpinät. Loppujen lopuksi se on "vaan" harrastus ja postauksista huomaa, jos ne on pakkopullaa:/ Mut mullakin jäi esim. kolme kuukautta ilman kirjoittelua ylioppilaskirjotusten aikaan ja koin siitä tosi huonoo omatuntoo. Jännä juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niiin tuttu tunne, kun iskee vaan stressi ja ahdistus siitä et kiinnostaako ketään ja onko ite tarpeeks jännä ihminen et porukka jaksaa seurata. Ja todellakin, tää on vaan harrastus josta ei pitäis ja kannattais ottaa paiseita vaan tehdä sen takia koska on kivaa. Mut toi on ihan hyvä syy ottaa taukoa, ja itekin tuun varmasti psotaamaan alkukesästä vähemmän koska häät ja muut kiireet! :)

      Poista
  13. Sulla on ihan mahtava blogi ja mahtavat kuvat. Oot kehittyn blogaajana hirmuisesti.
    Se on todella inhottavaa jos blogaaminen tuntuu pakko tilanteelta. Joskus, kun eu vain innosta blogata niin sille ei mahda mitään. Ainut mitä pakolla tekemisestä saa on karmaan maun suuhun ja pahan mielen.

    Hyvä teksti Saga! Hyvä kuulla, että sinulla menee nyt paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan! Ihana huomata et kehityksen huomaa ^_^ Puss <3

      Poista
  14. Ihanaa pohdiskelua! Tämä blogi on ainakin aikas ihana, joten ihana, että bloggaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eiii miten kaunis kommentti <3 Kiitos ^_^ <3

      Poista
  15. Mielenkiintoista luettavaa! Mulla oli aika kauan sitten blogi (ennen tätä nykyistä) johon tuli kyllä vähän lukijoitakin jne, mutta en ollut siihen yhtään tyytyväinen. Sen ulkonäöstä tuli pakkomielle, kun en saanut tehtyä siitä haluamaani. Aloitinkin myöhemmin tämän blogin kun olin miettinyt tarkkaan millaisen haluan ja käyttänyt aikaa sen tekemiseen :D

    ♡ Sini | myblog-bysini.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha no joo välil onkin sit hyvä tehdä noin että aloittaa ihan puhtaalta pöydältä :) <3 Sun blogis on kyl nykyisin tosi nätti, toivottavasti se on nyt sellainen kuin haluat sen olevan! :)

      Poista
  16. Tää oli todella mielenkiintoinen postaus! Ja olenkin pyöritellyt paljonkin samankaltaisia ajatuksia päässä ja miettinyt juurikin sitä omaa suhtautumista bloggaamiseen.

    Onneksi olen onnistunut ainakin vielä välttämään sen kuuluisan riittämättömyyden tunteen mitä bloggaajat saattaa tuntea. Että kirjoittaa blogia mutta se ei ole tarpeeksi hyvä. On tarve kehittyä, liikaa ja liian nopeasti. Bloggaaminen on itselle ihana rakas harrastus ja oma blogi toimii lähinnä omana nettipäiväkirjana. Kirjoitan silloin kun siltä tuntuu ja mistä aiheesta silloin tuntuu hyvältä kirjoittaa. Varsinkin kun tämä on minulle vain harrastus. Ymmärrän myös sen puolen että on pakko kirjoittaa joka päivä. Mutta bloggaaminen on semmoista puuhaa että ruudun läpi paistaa enemmän kuin selvästi jos postaus on hutaisten tehty ihan vaan siksi että on pakko saada tuotettua jotakin. Ymmärrän sen hyvin, onhan minunkin mentävä töihin jos on työvoro merkittynä :D Silti en haluaisi että kiire ja juurikin tuo pakko kirjoittaa jotakin asenne puskisi omasta blogistani läpi. Varsinkin kun harraste pohjalta sä voit tehdä sitä milloin haluat ja laatia omat säännöt :)

    VastaaPoista