lauantai 9. joulukuuta 2017

*:・゚✧Suurlähetystön itsenäisyyspäivänjuhlan asu✧・゚:*

Nyt on Suomi100-juhlat juhlittu! Ja Itävallasta tultu takaisin. Huh, oli kyllä mukavaa ja erilaista, mutta nyt onkin mukava olla taas kotona. Itävalta ei ole mikään lempikohteeni, mutta nyt kyllä kieltämättä jäi vähän sellainen fiilis että olisihan siellä pidempäänkin viihtynyt; Itse kaupungin kiertäminen jäi aika vähälle virallisten osioiden tiimoilta. Noh, kyllä sitä sinne vielä uudestaankin mennään, kun miehellä siellä niin paljon tuttuja ja läheisiä. 

Asukuvista, reissusta ja itsenäisyyspäivänjuhlista on tulossa omaa postaustaan, mutta aloitetaan nyt näin kevyesti suurlähetystön itsenäisyyspäivän juhla-asulla. 


 Dress: DaTuRa, knit: MA*RS; shoes: Yumetenbo, bag and earrings: Chanel necklace:Glitter
Kamera jäi ihan tarkoituksella kotiin, ja kaikki kuvat mitä nyt julkaisen on napsittu sitten kännykällä; Niinkuin nämäkin. Ja voi että, missään ei ollut kunnon valaistusta. Ylipäätään meikkaaminenkin oli haastavaa, kun hotellihuoneessa oli pikkuriikkiset valot jopa vessassa. Onneksi hotellin aulasta löytyi hyvä valo, tietty siinä oli koko ajan jonkun verran trafiikkia kun ihmisiä ramppasi sisään ja ulos ja itse vain poseerasin kameralle :D Mutta sainpahan ikuistettua asut!

Hukkasin juuri ennen reissua ihanan DaTuRan kaulakorun, joten kiireellä kipitin kaupoille etsimään jotain kaunista helmikorua asuihin. Löysin läheisestä Glitterin outletistä kahdet aivan upeat kaulakorut 3€ ja 5€! Välillä sitä tekee ihan mahtavia löytöjä! 

Mitä tykkäätte tästä asukokonaisuudesta?

tiistai 5. joulukuuta 2017

*:・゚✧Pretty white✧・゚:*

Uudet talven lempparikengät ovat täällä! Viimetalvena en uskaltanut ja viitsinyt ja ehtinyt käyttää näitä ihanuuksia, ja jotenkin ajattelin että kyllä näillä on sitten hankalaa varmaan kulkea, varsinkin talviliukkailla. Mutta eikä mitä, mukavimmat kengät piiiitkään aikaan. Olenkin nyt laittanut valkoista, mekkoa ja vaaleanpunaista päälle ihan vaan siitä riemusta, että saisin käyttää näitä kenkiä. Tuntuu oikeasti tosi hyvältä pitää korkkareita, haha. Miten noinkin pieni asia tekee kokonaisvaltaisesti hyvän olon. 



 Dress: DaTuRa, knit: MA*RS, bag: Saint Laurent, earrings: Chanel, shoes: Rosegal, pompoms: Guess, necklace: Swarovski
Tämä on oikeastaan täysin sama asu, mikä minulla oli gyarumiitissä päällä. Miitattiin pitkästä aikaa Gyaru Finlandin merkeissä, ja oli ihan superhauskaa! Toivottavasti pian taas nähtäisiin. Tavattiin illalla, niin mitään kuvamatskua ei nyt ole tallennettuna, kaikki asukuvatkin mitä kotona koklasin napsia oli niiiin synkkiä ja keltaisia ettei mitään rajaa. Harmi, kun olin ihan tyytyväinen meikkiin ja piilaritkin pääsivät käyttöön.

Mitkä ovat teidän lempparitalvikengät? Tykkäättekö käyttää talvikengissä korkoja?

maanantai 4. joulukuuta 2017

*:・゚✧iPhone pics part ?✧・゚:*











1. Jokin asukokonaisuus jo jonkin ajan takaa. Tuo Niken collegepaita on niin mukava💗 2.Opinnäytetyö tuli NIIIN valmiiksi! Jes. Arvosanaa odotellessa, mutta nyt se on palautettu. Jos kiinnostaa lukea seksuaali- ja sukupuolivähemmistönuorten kokemuksista kirkon nuorisotyössä, niin täältä voi käydä lukaisemassa. 3. Ostettiin freshiä minttua meille kotiin, ja päätin nikkaroida itselleni minttuteetä. Tuli kyllä hyvää, mutta jos tahtoo saada täyteläisen maun, niin melkeinpä pitää koko puska kyniä kerralla käytettäväksi. 4. En tiennyt ennen meidän kissun ottoa, että kissatkin oikeasti saattaa tykätä maharapsutuksista. Luulin että se on enemmänkin jokin koirajuttu :D Mutta Ilona tykkää eniten kun silittää mahasta. 5. Käytiin jokunen aika sitten Michael Korsilla joulukauden avajaisissa. 6. Kukkia! Oikeasti siis, kukkakaupan kukat versus markettikukat, kukkakauppa voittaa niiin 6-0. Ostin meille k-kaupasta joulutähtiä pari kappaletta, ne kössähti kasaan heti. Nuo kukkakaupasta ostetut kimput ovat vieläkin aivan kondiksessa. 7. ....Mutta kissan mielestä kukat on enemän uhka kuin mahdollisuus, ja raukka pelkäsi niitä! :'D 8. Asukokonaisuutta muutaman päivän takaa. 9. Nyt tänätalvena on ollut aivan ihania talvipäiviä, mutta harmi kun ne ovat kestäneet vain muutaman tunnin tai korkeintaan yhden päivän. Olispa lunta! 9. Maskivarasto käytetty loppuun. Onneksi pian onkin jo uusi reissu Japaniin, niin pääsee täyttämään varastoja. 10. Tehtiin sgroppinoita mieheni kanssa yksi ilta. Täytyy sanoa, ettei tähän vuodenaikaan löydy yhdestäkään peruskaupasta sitruunasorbettia! Ostettiin sitten mansikkaa, vaikkei se tietty enää ollut sama asia. Mutta hyvää kylläkin!

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

*:・゚✧Tattooed✧・゚:*

Siinä ne nyt sitten ovat. Pitkän harkinnan tulokset ja niin upeat, etten tällaisia uskaltanut toivoakaan. Varsinkin tuosta turilaasta tuli hienompi kuin olin ajatellut; Se on niin yksityiskohtainen ja upea. Iso kiitos Luna Mila tattoolle, upeaa jälkeä ja meikä on tyytyväinen. Näissä kuvissa tatskat ovat vielä vähän suttuisia, mutta otin ne vasta keskiviikkona, joten ne ovat vielä paranemisvaiheessa. 

Molemmissa tatskoissa on syvällisempi tausta, ja turilas on ollut oma voimaeläin oikeastaan aina. Siksi se juuri valikoitui tatuoinnin ideaksi. Sydämet taas viittaavat vuoden 2016 menetyksiin. Sitten tietty koppiksen edessä on sydän, jossa on C kirjain, ja koppis kannattelee sitä tuntosarvien välissä. C siis viittaa mieheeni.

Huhhuh nyt ollut blogirintamalla (oikeastaan ihan joka ikisellä rintamalla) todella hiljaista. Terveydentilassani tuli iso notkahdus alaspäin. Taino, vointi fyysisesti on se sama mikä aina ennenkin ollut, mutta sain diagnoosin, jota en kuvitellut ikinäkoskaan saavani. Muutamalla prosentilla, jotka tästä kärsii, asiat menee suht hyvin. Jos kuulun siihen muutamaan prosenttiin niin ehkä joskus avaan mistä tässä on kyse. Jos kuulun siihen 98% jolla hommat menee päin vittuja, tuskin tulen mitään tarkemmin avaamaan. Kuitenkin olen aika shokissa toistaiseksi, ja päivät menee siinä että yritän jotakuinkin pysyä kasassa. Nytkin halusin tulla heittämään tatskakuvat jakoon, ja sitten alan jynssäämään lattioita, jotta ajatukset ohjautuisivat edes hetkeksi jonnekin muualle. 

Mitä te tykkäätte tatuoinneista?😍

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

*:・゚✧Pink'n'black✧・゚:*

Asukuvien aika taas! Jos katsoit edellisen postauksen videon, niin tässäpä koko asua ja lookkia siltä hetkeltä. Teki niin mieli laittaa tuo paita päälle pitkästä aikaa, ja yhdistinkin siihen uuden, Sarilta ostamani hameen. Lähdin siis keskustaan shoppailemaan muutamia joululahjoja, kun mieskin oli omiin menoihinsa sidottuna, mutta auton kanssa, joten oivallinen hetki käydä ostamassa lahjat ja saada vielä autokyyti kotiin keskustasta! Ei sillä, me asutaan senkin puolesta täydellisellä sijainnilla, että meille pääsee useilla busseilla ja kahdella junalla, joten harvemmin sitä joutuu julkisiakaan odottelemaan. Olen vaan niin laiska läskiperse, että tykkään levittäytyä vaan tavaroineni auton etupenkille ja nauttia kuljetuksesta kotiovelle saakka 😎
Top: MA*RS, skirt: DaTuRa, shoes: Princess Melody
Hei, meikä on muuten ollut nyt vegaanina kuusi päivää! Aikamoista. Täytyy myöntää, että muutamia pieniä turhautumisen hetkiä on tullut, kun esimerkiksi herkulliset Fazerin joulusuklaat killuu olohuoneen pöydällä, ja kun mieli on huutanut rankan päivän päätteeksi herkullista juustolla pursuavaa lämmintä voileipää. Muuten mennyt tosi hyvin, ja huomaa nyt jo voinnissa sellaista tiettyä keveämpää fiilistä, ja on myös tullut kokeiltua paljon erilaisia reseptejä ja panostettua ruuanlaittoon ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. 

Me myös pystytettiin nyt jo joulukuusi. Ensin ajattelin, että aivan liian aikaista, mutta me olemme joulukuussa niin paljon poissa, että pakkohan se oli tuohon laittaa ihasteltavaksi jo nyt :) Kissa oli aivan pöllähtänyt, kun kuusi laitettiin kasaan ja vielä pöllähtäneempi kun laitettiin koristeet kiinni. Laitoinkin muutamille kavereille kuvaa vihaisesta kissasta seisomassa juuripystytetyn kuusen edessä ja mulkoilemassa meitä, että mitä te tyhmät ihmiset nyt taas säädätte. On tuo kissa vaan niin rakas höntti :D 

tiistai 28. marraskuuta 2017

*:・゚✧10 matkafaktaa!-video✧・゚:*

Nyt pitkästä aikaa vlogia! Ja joo, minua ahdistaa tuo yhdys_sana_virhe tuossa videon pikkukuvassa, mutta toivottavasti kestätte 😅Mites on, lisää vlogeja vai ei missään nimessä lisää vlogeja? 

maanantai 27. marraskuuta 2017

*:・゚✧Inspiroivimmat Instagram-tilit!✧・゚:*

Kim Dixi on ruotsalainen Hidden Cult-brändin perustaja ja toinen omistaja. Tykkään seurata Kimin instagramia, sillä kuvat ovat aina ihanan pinkkejä ja noh, inspiroivia. Olisipa omat hiukset tuollaiset tuuheat ja noin... PINKIT! Vaikeaa jotenkin perustella miksi juuri hänen tilinsä tarttui mukaan. Rohkea minä olen minä-asenne jotenkin paistaa kuvista läpi. Ihana kun ihmiset uskaltaa toteuttaa itseään.

Sophia Hadjipanteli on toinen rohkea nainen. Säärien sheivauksesta tulikin se meteli, kun Adidaksen mainoksessa ollut malli ei ollut sheivannut säärikarvojaan; Surettaa ihan hurjasti, kuinka Sophia saa myöskin kamalia kommentteja joka ikiseen kuvaansa kulmakarvoistaan; Silti hän pitää kulmakarvansa juuri sellaisina kuin ne itse haluaa. Minun ja Sophian tyylit eivät ole lähellekään samanlaisia, mutta kuvat ovat inspiroivia ja Sophia itsessään todella kaunis!

Rion tilin löysin tuossa alkusyksystä, ja voi että tämä nainen on rautaa! :D Rio on hostessina osakalaisessa hostessbaarissa, Club Monissa. En niinkään hänen instagram-kuviansa seuraa, mutta instastory on aikamoista seurattavaa; Kuinka kallista Armand de Brignagin shampanjaa kuluu kymmeniä pulloja illassa (Suomessa yksi perus Armand-pullo maksaa 250€, mitä se maksaa Japanissa verojen jälkeen ja vieläpä kalliissa hostess-baarissa?? Ja se summa kerrottuna kymmenillä!), ja meininki on todella villiä. Tosi hauskaa seurattavaa ja haha, pidän japaninkielitaitoani yllä kun seuraan kyseistä instastoryä ja kuuntelen Rion ja kumppaneiden pimeitä juttuja. 

Alicia Amiran ig-profiili onkin aika paljon... hmm, eroottisemmin latautunut profiili kuin nämä muut. Mutta kuten Kimin profiilia, ihailen Alician rohkeutta olla sellainen kuin haluaa olla. Itselleni tuli kuvatekstejä lukiessa sellainen voimaannuttava fiilis; Alicia jakaa kuvissaan aatetta siitä, että jokaisen tulee saada toteuttaa itseään ilman ulkopuolisten tuomitsemista; Jos se on aikuisviihteen tekoa, go for it. Se ei saa leimata sinua negatiivisessa mielessä. Plus tykkään Alician tyylistä, ulkonäöstä ja tatskoista! Ja näkyykö screenshoteista varmasti se, että pinkkiä löytyy? :D

Yolandi Vi$$erin instagramia on pakko seurata suurena Die Antwoord-fanina. Kuvat ovat taas ihan eri tyylisiä, mitä itse edustan, mutta näistä rappioromantiikka jotenkin paistaa läpi. Ja kukapa sitä ei tykkäisi seurata artisteja somessa, joiden musiikkia tulee kuunneltua. 

Löytyikö näistä instagram-tileistä joitain suosikkeja? Itse seuraan aktiivisesti aika vähän profiileja, sillä insta on itselleni yhä edelleen enemmän kavereiden tekemisten seurailukanava, ja omien päivittäisten juttujen jakamista varten, ei siis niin serious business kuin vaikkapa blogi. Olisi kiinnostavaa jos tekin siellä, blogin omistavat lukijat, tekisitte tällaisia postauksia, sillä olisi mukava saada lisää inspaavaa seurattavaa. Kun selaa suosituksia, siellä on ne samat fitness- ja merkkilaukkuprofiilit esillä, ja haluaisin jotain enemmän maanläheistä. En jotain kollaasisivustoja. 

Kuka näistä edellämainituista vaikuttaisi seuraamisen arvoiselta? :) 

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

*:・゚✧Uusi kampaus ja asua✧・゚:*

Nyt se sitten kävi: Hiukset katkesi puolesta välistä. Oli pakko vain niellä ylpeys ja todeta, ettei omista hiuksista enää kaiken vaalennuksen jälkeen ole mihinkään. Oli myös todettava, että olen vain tavallinen harvahapsinen suomalainen, en mikään eteläeurooppalainen hiusmalli. Ei ne pitkät hiukset näyttäneet hyviltä, ja monien kalliiden hoitoainekuurien jälkeen ainoa ero oli takkuuntuvuudessa, päätin varata ajan omaan vakkarikampaamoon Unikaan, että tekevät tästä hiustaistelusta lopun. Ja itse ainakin olen todella tyytyväinen lopputulokseen!



 Dress: MA*RS, bag, earrings: Chanel, shoes: Nelly.com, catears: Hidden Cult
Asukuvailun vaikeuksista en enää edes jaksa valittaa. Tällä viikolla officially on nyt alkanut se aika, kun ennen neljää jo hämärtää. Asukuvaajani vapautuu töistä vasta neljältä, joten sitten onkin jo liian myöhäistä. Nämäkin kuvat on ihan päiväsaikaan napattu, mutta valoa ei riitä sisälle asti. Huoh. 

No mutta, teki mieli laittaa jotain gyaru-inspiroitunutta päälle. Pitkästä aikaa on gyarumitti tiedossa, innolla odotan, että pääsee laittautumaan ihan kunnolla! Nyt en jaksanut säätää ripsien ja piilareiden kanssa vaan menin ihan omilla ripsillä ja silmillä. 

Mitäs tykkäätte asusta? Entä uudesta kampauksestani? *_*

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

*:・゚✧Karl Lagerfeld-bag✧・゚:*

Ääh welcome back te synkällä säällä kuvatut rajusti muokatut kuvat. Juu-u, nyt on jo niin synkkää, että kuvailu menee haastavaksi. Pahoittelut siis näistä kuvista, että kuvanlaatu on mitä on. Täällä kyllä satoi toissapäivänä lunta illalla, että oli ihan hurjan kaunista! Piti nappailla useampikin lumisadekuva ulkoota kun käveltiin asemalta kotiin. Ja minä en siis todellakaan ole mikään maisemakuvailija :D

Mutta asiaan! Mieheni oli käymässä New Yorkissa tuossa viikonloppuna. Minä en lähtenyt mukaan kun oma pitkänmatkanlentojen kiintiöni on nyt hetkeksi taas täynnä, kerään voimia että selviän Japaniin ja takaisin tuossa kuukauden päästä. Christian siis lähti reissuun yksikseen ja minä jäin kissaa silittelemään ja kotia ylläpitämään. Maanantaina Christian tuli sitten takaisin, ja sain minä aika ihanan tuliaisen💕
Upea Karl Lagerfeldin laukku! En olisi uskonut että mieheni edes muistaa tällaisia asioita, kun ei ole mikään laukkuasiantuntija ja pitää tavallaan merkkijuttuja vähän tyhminä (Arvostaa Chanelia kyllä, siihen on mies hyvin koulutettu, mutta LV:t sun muut menee ihan yli ymmärryksen :D ). Olin todellakin yllättynyt, että sain laukun tältä merkiltä, tai ylipäätään että sain näin ihanan ja ison tuliaisen, kun mitään ihmeempää ei ollut tapahtunut tai mitään merkkipäivää edes tulossa. Puhuttiin vaan joskus pari kuukautta (!!) sitten Karl Lagerfeldistä, ja hänen yhteyksistään Chaneliin. Niin nyt sitten sain tämän ihanuuden. Asukuvia yritin ottaa tämän kanssa, mutta ei niistä mitään tullut juuri tuon supersynkän sään vuoksi. Ehkä viikonloppuna saa jotain napsittua. 
Mitäs te tykkäätte Karl Lagerfeldin jutuista? Onko merkki teille entuudestaan tuttu? Ja sitten sellaista mietin, että oletteko kiinnostuneita lukemaan enemmänkin tästä vegaanistumisesta ja muista lifestylejutuista? Onko siellä puolella kiinnostusta, vai onko nämä tyyli- ja matkailujutut se the thing, miksi blogiini klikkaatte? ^_^ 

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

*:・゚✧Bikinifitnessiä ja vegaaniutta✧・゚:*

Pakko ikuistaa blogiinkin kuvat, kun pitkästä aikaa hankin kukkia meille kotiin. Hullaannuin ihan ja otin saman tien kaksi kimppua, nyt kun kerran niitä rehuja kotiin raahaa niin raahataan kunnolla. Käyn ostamassa kukat siitä pienestä kukkakaupasta keskustan Stockmannin yhteydessä. Luovutin markettikukkien suhteen, kun ne lässähti ihan joka kerta saman päivän sisällä. Vaikka Prismassakin on tosi kauniita päivän kimppuja vain neljällä eurolla, on se turhauttavaa niitä ostella kun niistä on iloa sen automatkan verran kun tulee kotiin, ja samantien kun ne iskee maljakkoon onkin komeimmat ruusut jo nuupahtaneet. 

Mutta ettei pelkäksi kukkien esittelyksi menisi, ajattelin että voisin kirjoitella tänne viimepäivien fiiliksiä. Tuntuu siltä että tässä eletään jonkinlaista murroksen aikaa, kun opinnot ovat oikeasti jo ihan loppuvaiheessa ja koulun tiimoilta meininki rauhoittuu, ja kohta itsekin siirryn työelämään täysipäiväisesti. Muuttaahan se paljon; Ei enää extempore-ulkomaanmatkoja (eikä niitä suunniteltujakaan niin paljon kun lomaa ei vaan oteta) ja minäkin alan saamaan säännöllisiä tuloja ja mikä parasta; Ehkä jopa ihan omaa aikaakin!
Kun viimevuoden lopussa elämä heitti kertaheitolla kaiken sekaisin, niin puhuin blogissani että ehkä tänä vuonna asiat kääntyy paremmin päin. Toistaiseksi ainakaan ei ole mitään muutosta tilanteeseen tullut. Ehkä ainoa edistysaskel tässä on nyt se, että tilanteen kanssa on kai jossain määrin oppinut elämään. Hankin ensimmäiset tarot- korttini tuossa jokunen aika sitten, ja korttien mukaan ensi keväänä vasta tulee muutos, ja tällä hetkellä minun tulisi keskittyä omaan  henkiseen hyvinvointiin ja itseni kehittämiseen. 

Kaikki elämän vastoinkäymiset kehittää. Näin haluan uskoa. Kun katsoo kaikkia menneitä asioita pienen välimatkan päästä, voi todeta että niillä kaikilla oli tarkoitus. Viimeisin työsuhteeni päättyi aika dramaattisiin tunnelmiin, sillä lähdin pois töistä kauhean työpaikkakiusaamisen takia, joka kohdistui minuun ja erääseen toiseen työntekijään. Meno oli aivan järkyttävää ja ahdistaa vielä ajatellakin sitä menoa, että aamu kolmelta raahautui töihin jossa vanhemmat työntekijät saivat huutaa ja nöyryyttää. Eikä kukaan tehnyt mitään kiusaamiselle huomautuksista huolimatta. Tuntui, että taas oli itsetunto rusennettu ja olinkin pitkään siinä mielentilassa, ettei minusta ole vain mihinkään. Nyt jälkikäteen ajateltuna, vaikka kokemus olikin traumaattinen, oli asioiden mentävä näin. Jos tuota kiusaamista ei olisi ollut, olisin jäänyt siihen työpaikkaan, ja luultavasti valmistumiseni olisi myöhästynyt. En olisi millään siihen työ- ja stressimäärään pystynyt selviytymään viimeisimmistä kursseista sekä opinnäytetyöstäni. Eli kaikella kai on tarkoitus, vaikkei sitä siinä hetkellä ymmärräkään. En vieläkään voi ymmärtää, miksi meitä kohtasi niin kamala epäonni moneen kertaan viimevuonna. 
Jos kukaan ei teille ole tarot-kortteja lukenut aikaisemmin, niin kokeilkaa ihmeessä. En itse usko mihinkään astral-tv:n selvännäkijöihin tai korttitulkitsijoihin, mutta tavallaan uskon että tarot-korteista voi saada apua ja neuvoja elämän kysymyksiin. Mitään suoranaisia ennustuskorttejahan ne eivät ole, mutta itse käytän niitä tavallaan... Oman itseni tutkiskeluun. Kun elämässä on niitä suuria kysymyksiä joihin ei kukaan osaa vastata, voi kysyä korteilta. Eihän siinä mitään häviä; Joko ennustukset toteutuvat tai sitten ei. Tähän mennessä kyllä kaikki ennustukset ovat menneet nappiin 😚Jos teitä kiinnostaa, niin itseltäni löytyy Kissatarotit. Niitä löytyy muunmuassa Adlibriksestä tälläkin hetkellä.

Nyt sitten tuo henkinen kasvu ja hyvinvointi ja viimevuoden tapahtumat vähän niinkuin kietoutuvat yhteen. Muutamat tapahtumat vaikuttivat suoraan ihan fyysiseen terveyteen, ja vihdoin, pitkän pitkän odottamisen jälkeen sain pääsyn hoidon pariin. Olo on helpottunut ja samalla kuitenkin ahdistunut; Vihdoin saa omaan vointiin apua, mutta kuinka pitkä sairaala-tutkimusrumba tästä kaikesta alkaakaan. Olo kun on muutenkin tosi väsynyt ja rasittunut, ja nyt huomaakin kotona ollessaan, kuinka kaikki stressi ehkä alkaa purkautumaan siten, että olo on ehkä jopa vähän masentunut.
Olenkin taas tässä pohtinut vegaaniksi ryhtymistä ja vegaaniuden syviä olemuksia. Kasvissyöjä kun on koko ajan ollut, ei tavallaan olisi mahdoton hyppäys siirtyä vegaaniksi. Vegaanius kun voi olla aika yllättävänkin ratkaiseva tekijä fyysisen hyvinvoinnin kannalta; Varsinkin tulehdustiloihin vegaaniruokavalio saattaa auttaa. Olenkin monesti miettinyt, miten paljon parempi fiilis itsellä olisi jos jättäisi maitotuotteetkin kokonaan pois (Ja alkoholin... krhm...). En oikeastaan edes tiedä, mikä itseäni vegaaniruokavalioon täysin siirtymisessä hidastaa. Sen vaikeus ehkä? Kun tosiaan viimeiset puolitoistavuotta on ollut sellaista ihme vänkäämistä kaiken kanssa, tuntuu, ettei haluaisi vängätä syömisenkin kanssa. Tykkään juustoista ja tykkään kun on synkkää ja pimeää, niin iskeälämpimän kaakaon päälle kermavaahtoa. Tykkään maitosuklaasta. Vegaanina pitäisi sitten jättää kaikki edellämainitut. Tai ei pitäisi, sillä ehdottomuus ei ole ikinä hyvästä, mutta jos tahtoo saada kropan voimaan hyvin, olisi ainakin aluksi pidättäydyttävä aika tarkasti ruokavaliossa. Myös syömishäiriötausta vähän pelottaa; Mitäs jos ravintosisältöjen kyttääminen karkaa käsistä, ja ollaankin taas liemessä?
Toinen juttu hyvinvointiin liittyen oli, että alkaisin taas käymään salilla. Ja treenaamaan ihan oikeasti. Oli tavallaan silmiä avaava juttu tuossa pari kuukautta sitten, kun lähdin pitkästä aikaa pururadalle juoksemaan: Ja en jaksanut juosta kuin ihan pienen pienen pätkän. Ennen vetäisin pururadan ihan tuosta noin vaan juosten, ja nyt iski rintakipu ennen sataa metriä. Se sai taas skarppaamaan tuon yleiskunnon kanssa, ja nyt kun se on taas kohdallaan, aloin miettimään, pystyisikö sitä viemään vähän eteenpäin. Aloin ihan oikeasti miettimään jo bikini-fitnessiäkin :D Koska miksipä ei. Elämä on liian lyhyt jossittelemiseen, ja olen sellainen päämäärä-ihminen. Jos tähtäimessä on jotain, on sen saavuttaminen helpompaa, kuin vain se , että kävisin salilla. Nooh tämä palaa taas edellisen kappaleen viimeiseen lauseeseen: Kun on anoreksia taustalla, onko järkevää alkaa laskemaan kaloreita ja paastoamaan ja rehkimään salilla. Eikä vielä tuokaan mietelause, vaan ihan käytännön asiat tuli vastaan. Ensinnäkin kun lähdin hakemaan salikorttia, en saanut sitä kummastakaan paikasta (Toisessa paikassa murahdettiin vaan tiskiltä että "Mitä asiaa", ja toisessa oli kaksi kertaa peräkkäin asiakaspalvelu kiinni. Eli joo ei sitten), ja sitten sainkin jo töitä ja totesin, että hetkeksi on hyvä vaan rauhottua ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Enkä tiedä olenko nyt mikään bikini-fitness-kasvo. Vaikka saisinkin itseni treenattua. Ei se ehkä kuitenkaan ole sitä omaa juttua, ja terveyden reistatessa ei ääritreeni ole missään nimessä hyvä asia. Palataan asiaan parin vuoden kuluttua, ja katsoo tilannetta sitten. Nyt jätän treenit ihan kotitasolle ja toivon että vesisateet ovat vähäisiä, että pääsisi sinne pururadalle juoksemaan. 
Sellaisia tuntemuksia täällä tänään. Onko teillä siellä miten turhautumisia omaan elämään? Tuntuu jotenkin... päämäärättömältä tämä oleminen juuri tällä hetkellä :'D Ehkä kuuluu tähän valmistumisprosessiin. Yritän myös kehittää itseäni siinä täälläkin kerrotussa "mullekaikkihetinyt"-asenteesta. Jos en pääse aloittamaan saliharrastusta nyt, voin kehittää itseäni pikku hiljaa että parin vuoden päästä pystyn aloittamaan treenaamisen. Vaikka meidän koti ei olekaan suoraan sisustuslehdestä, voin pikkuhiljaa tehdä tänne muutoksia, jotka ohjaa siihen unelmien kotiin. Ja näin edelleen.

Näitä kukkiakin olen ollut jo pari kuukautta ostamassa. Ja nyt sitten ne sain ja kylläpä oikeasti joku näinkin "pieni" asia voi piristää ja paljon! Olin kyllä vähän järkyttynyt siitä, miten kalliita kukat ovat. Nämä olivat ihan edullisia, valkoinen kimppu 12€ ja punainen 13€, mutta sellaiset tosi kauniit ja instagramuskottavat ruusut maksoivat 7€ kappale! Ja kyllähän niitä vähintään kymmenen olisi oltava jos sellaisen kauniin, muhkean kimpun olisi halunnut. Tietty ruusuissa on se hyvä puoli, että ne saa aina kuivatettua jolloin ne säilyy ilahduttamassa pidempään. Ehkä sitten valmistujaislahjaksi itse-itselleni ostan sellaisia, haha!