sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

*:・゚✧Miten sujuu Ilonan kanssa✧・゚:*

Viikko yhteiseloa kissan kanssa on nyt takana, ja koska toivoitte niin kovasti kuulumispostausta Ilonasta ja sen kotiutumisesta, ajattelin nyt heti viikon jälkeen päivitellä kuulumiset. Kuvia on tosi vähän, sillä ei olla viitsitty häiritä kissaa kameralla, ja fakta on se että kamera on ollut laatikonpohjalla lähes koko ajan, että kun joku hauska tai ikuistamisen arvoinen tilanne on, on kamera tosi kaukana. Sen verran arkuutta on yhä, että jos siinä kesken rapsutussession lähdetään kameraa hakemaan on kissa imeytynytkin jo pöydän alle tai muualle. Lempparipaikka tässä kuluneen viikon aikana on ollut telkkarin takana, mistä on ollut hyvä seurailla sitten mitä kämpässä tapahtuu. Pelaamista tosin kyseinen lymypaikka on haitannut, kun ei sitten raukkaa viitsi häiritä telkkarin pauhuamisella ja välkkyvillä valoilla. Onkin siis pakon sanelemaa ollut, että olen viimeaikoina innostunut pelaamaan 3DSllä Pokemonia!
Ilona on osoittautunut hyvin seuraa rakastavaksi otukseksi. Sydän särkyy kun miettii, että miten joku on voinutkaan tuollaisen kultakimpaleen kylmästi hylätä aikanaan. Vaikka vähän vielä äkkinäiset liikkeet pelottaa, tulee Ilona tosi paljon kerjäämään silityksiä ja syliin, sekä perheeni ollessa täällä kylässä, kuhisi kissa pikkusiskojenikin ympärillä silityksiä kalastellen. Leikkimään kissu ei vielä ole myöskään kunnolla uskaltautunut meidän kanssa, vaan yön pimeinä tunteina alkaa sitten se ryskäminen täällä, kun saa yksin ja rauhassa kaluta lelukoppaa läpi.
Kotiutuminen on siis sujunut mainiosti. Vain kahdet vahingot ollaan jouduttu siivoamaan (sängystä ja valkoiselta pörrömatolta tietty...), ja nekin oli kyllä omaa syytä, kun hiekkalaatikko oli unohtunut putsattavaksi päivän aikana. Muuten Ilonan kanssa on mennyt ihan erinomaisesti, paljon helpommin kuin luulin. Nimeään se ei tottele, ja arkuutta löytyy sen verran, että jos yhdenkään äkkinäisen liikkeen tekee, kissa luippii karkuun. Näkökykyä ollaan nyt pystytty hahmottamaan, eli kissa luultavasti näkee metrin, parin päähän hyvin, sen jälkeen alkaa vähän jo pää pyörimään, että minnepäin sitä sitten pitäisi katsoakaan.
Ollaan kaikki todella tyytyväisiä, toivottavasti Ilonakin on! Hauskaahan se on seurata mitä kaikkea tuokin elukka keksii meidän iloksemme. 

perjantai 21. heinäkuuta 2017

*:・゚✧Pink skirt with Chanel✧・゚:*

Moikka! Nyt piitkästä aikaa taas asukuvia. Juttelin Inkan kanssa yksi päivä siitä, että kuinka asukuvat ovat blogeissa oikeasti the thing. Itse aloin aikanaan bloggaamaan vain asukuvien takia, ja nykyisin seuraan blogeja vain asukuvien takia, ja silti, näitä mokomia ei itse juurikaan enää ehdi blogiin ottamaan. Nytkin oli sellainen tilanne, että päädyin ottamaan teinipeilikuvia, kun aikaa nakittaa Christiania valokuvaamaan ei ollut. Lisäksi, olen nyt sisustanut viimein oman huoneeni siihen jamaan, että siellä onnistuu nyt asukuvien otto. Meillä kun tätä tilaa nyt on, päätin, että bloggaamisen kannalta on parasta kun saan oman blogihuoneen. En tykkää oikeastaan siitä asukuvien otosta prosessina; Ahdistaa kun ihmiset töllöttää ja kauhea stressi siitä, että missä on kiva tausta ja missä pystyy poseeraamaan ja milloin taustalla on koirankakkaa tai tuijottava mummo. Ei kiva. Tiedän kyllä että nämä teinipeilikuvat jakaa mielipiteitä, eikä kaikki näistä tykkää, mutta minusta nämä ajavat asiansa ihan hyvin. 


 Top: Gina Tricot, skirt: Nelly.com, bag: Chanel, shoes: Chanel 



Olen ihan rakastunut tähän hameeseen! Valo taittaa sen vähän laventelin väriseksi, mutta oikeasti kyseessä on sellainen hattaranvaaleanpunainen. Kirjoitinkin instagramissa, että en käsitä miten olen tuon Ginan paidankin unohtanut, se kun on niin mukava päällä ja sopii asuun kuin asuun. En ole sitä käyttänyt pitkään aikaan, ennenkuin löysin sen tuohon farkkuasukokonaisuuteen jonka esittelinkin edellsiessä postauksessa. Iskin myös toisen kerran jalkaani nuo Chanelin kengät. Tämä kesä on ollut ihan karsea sandaalikesä. Vettä sataa joka päivä vaikka säätiedotus ei sitä edes lupaa... Ja totta kai tälläkin kertaa kävi niin, että kun pääsin keskustaan, iski aivan jäätävä myrsky. Eli, ehkä nämä kengät nyt odottaa sitten ensikesää tai ulkomaanmatkaa missä näitä pääsee käyttämään. 
Mitäs tykkäätte tästä asusta? Luuletteko myös, että tällaiset peiliasukuvat voisivat saada mahdollisuuden? Peiliasukuvien kautta minulla olisi mahdollisuus saada asukuvapostauksia blogin puolelle paljon useammin. 

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

*:・゚✧Lately pictures✧・゚:*

1. ja 2. Berliinissä hääpäivän asukuvan palasia. 3. Herkkudrinkit mitkä nautittiin Berliinissä tv-tornin baarissa! Minulla oli cosmopolitan, ja Christianilla joku heidän oma sekoituksensa, jonka nimeä en nyt muista. 4. Onnellinen nainen Chanelilta palanneena!
 1. Chanelin ostokset on aina pakattu vaan niiiin nätisti, ettei niitä edes raaskisi avata. 2. Rakas 💕3. Minulla oli kaunis ajatus toteuttaa unboxing myös Louis Vuittonin tahitiennestä, mutta tämä olikin ainoa kuva jonka loppujen viimeksi jaksoin ottaa. 4. Pre-synttärijuomat parvekkeella!
1. Synttäreillä linnanmäellä! 2. Ja Lintsin jälkeen sitten kuohuvalle keskustaan, jonka jälkeen 3. Stockmannin rooftop bariin! Paikka on aina ihan sikatäynnä, ja pakko kyllä sanoa että tykkään Loisteen kattoterassista paljon enemmän muutenkin. 4. Asukuvaa päivältä, kun lähdettiin käymään Tallinnassa. 
 1. Vaikein asento ikinä ! Ei oikein olla sellaisia pusukuva-ihmisä, ja meidän yhteiskuvat näyttää aina aika karseilta. Kuitenkin niitä silloin tällöin on vaan pakko ottaa, ja tämä on tyyliin onnistunein otos ikinä, ja näytetään tosi vaikeilta tässäkin :D 2. Tätä Noccon ananasjuomaa oli ihan pakko viimein itsekin ostaa, kun se kaupassa käveli vastaan. Ihan jees, mutta purkki on tässä parempi kuin juoma itsessään. 3. Laivalla myytiin näitä ihania korealaisia maskeja! Tehokkaita olivat, vaikka tuoksut eivät olleetkaan niin herkullisia kuin olisi kuvitellut. 4. Tapaksilla ~
1. Random asukuvaa joltain päivältä. 2. Lisää tapaksia! :D Rakastuttiin Casa Largon tapasvalikoimaan, ja kun sieltä vielä saa edullista valkoista sangriaa, niin ehdottomasti piti mennä vielä toistekin! 3. Kun aurinko paistaa, pitää ottaa siitä ilo irti! Lenkille ja jätskille! 4. Yhteistyöpostauksen tekoa. 
1. Parvekkeen sisustelua. Olen nyt pesiytynyt parvekkeelle nautiskelemaan aina kun on aurinkoista, tai jopa sadesäällä. Kaivoin Vesannolta vanhat W.i.t.c.h.-lehdet, ja lukaisin ne jo kaikki lävitse. Eli nyt on haku päällä, jos sinulla on W.i.t.c.h.-lehtiä numerosta 60 eteenpäin, myy omasi minulle💓Tuli myös yksi päivä sellainen fiilis, että olisi kivaa lukea piiitkästä aikaa Cosmopolitania!
1. Asukuvailuta, kun ulkona niheä keli kuvien ottoon. 2. Nyt siellä Loisteen kattoterassilla. Kävi aikamoinen mäihä, että on aurinkoinen keli, lämmintä ja vielä nurkkapaikka kattoterassilta! 3. Samaa iltaa, rändöm naamakuva. 4. Vennistä saa ihan superherkullisia mocktaileja, itsellä popcorn-mocktail. 
 1. Asukuvaa kissanhakureissulta Vaasasta! 2. Käytiin jossain rantapaikassa lasillisilla, auringonlasku oli niiiin kaunis, vaikkakin keli kävi vähän kylmäksi. 3. Tapaskestittelyä meillä kotosalla. 

Huh että oli työmaa tämän postauksen teossa, ja surukseni saan huomata että osa kuvista on silpoutunut alaosasta ihan hassusti... Kansio, jossa nämä kuvat kollaasia varten oli sekoittautui ihan täysin, ja vaikka tätä miten järjesti, ne kuvat olivat ihan mielivaltaisessa järjestyksessä. Kestikin siis ikä ja terveys, kun aloin etsimään näitä kuvia ja muokkailemaan ja kaikkea. Argh! 
No mutta, tässä tällainen setti julkaisemattomia kuvia, joita halusin teille esitellä. Osa onkin vilahtanut snapchatissa ja instassa. Toivottavasti tykkäätte tällaisistakin postauksista <3
Nyt rupean laittautumaan, ja siivoilemaan, meikällä alkoi nimittäin nyt kolmen päivän vapaat!

maanantai 17. heinäkuuta 2017

*:・゚✧Uutisia!!✧・゚:*

Meikäläisen snapchatia seuraavat tietävätkin, mikä tämä uutinen on. Ja kuva yllä kertoo kaiken. Tässä on Ilona, vaasalaiskissa jonka haimme viime lauantaina uuteen kotiinsa. Ilonan meille tulo oli aika extempore, vaikka kissaa oltiinkin suunniteltu jo kauan. Näin ilmoituksen facebookissa, että Ilona etsii pikaisesti uutta kotia, sillä ei sopeutunut kotiin johon se oli muuttanut. Rakastuin vaan niin hurjasti kissan ulkonäköön, että soitin heti Christianille töihin, ja kysyin voidaanko me hakea meille kissa. Ja Chrisu ihastui Ilonaan yhtä lailla, ja sanoi että soita äkkiä Vaasan kissatalolle, onko Ilona jo löytänyt kodin, sillä kommentteja oli päivityksessä sata ja tykkäyksiä montasataa. Ilona oli kuin olikin kotia vailla, ja niin sitä sitten torstaina sovittiin, että lauantaina lähdetään hakemaan pikkuista meille. 

Matka sujui hyvin, Ilona itki vähän aikaa kun taas raukka joutui maisemaa vaihtamaan. Kissan historia on aika surullinen, sillä se on löydetty pentuja odottavana ulkoa huonossa kunnossa; Pentuja odottaessaan se ei ole jaksanut pitää itsestään enää huolta, ja sen turkki oli lähtenyt, korva paleltunut (Ilonan oikea korva on vain puolikas) sekä näkö mennyt. Jälkimmäisestä syystä olikin tärkeää, että Ilona sai kodin jossa on rauhallista. Vilkkaat kissanpennut ja lapset vain hermostuttaa kissaa, koska se ei ilmeisesti pysty hahmottamaan takaa- ja kaukaa tulevia asioita. Tässä parin päivän aikana ollaan tultu siihen tulokseen, ettei ihan sokeasta kissasta ole kyse, koska osaa kuitenkin suunnistaa tosi hyvin, ja tulee puskemaan aina naamalle. 

Varauduttiin siihen, että pissaa ja kakkaa siivotaan sitten ihan urakalla seuraava viikko, ja kissa raapii tapetit seiniltä ja lymyilee synkässä nurkassa kuukauden verran ennen kuin uskaltaa tulla moikkaamaan meitä. Kotoutumien on mennyt kuitenkin niin mainiosti kuin vain voi *koputan puuta*. Ensimmäinen päivä meni ihan vain vaatekaapissa kököttäen. Yöllä sitten lähdettiin tutkimaan asuntoa, sen verran että siirryttiin meidän makkarin pöydän alle kyhjöttämään. Sunnuntaina sitten Ilona jo kerjäsi silityksiä ja puski meitä, uskaltautui syömään katkarapuja ja juomaan. Ja viime yö olikin jo sitten ihan sirkusta, kun kämppää kierrettiin useampaan kertaan, käytiin syömässä ja juomassa ja puskemassa naamalle ja tutkimassa jokaista nurkkaa mikä vaan löytyi. Tätä kirjoittaessani tosin on vähän jännitys taas iskenyt, ja Ilona kaivautui Chrisun kenkäpinoon tuijottamaan maailman menoa vähän sivummalta.

Yhteenvetona saimme erittäin hellyydenkipeän ja ihmisrakkaan kissan, joka on kuitenkin kaiken kokemansa jälkeen todella arka. Ja ymmärtäähän sen. Meidän kolmen yhteiselo on lähtenyt rullaamaan kuitenkin mainiosti, ja uskon että pian kissakin tajuaa ettei täällä ole mitään pelättävää. Ja jokaiselle joka kissasta haaveilee: Menkää ihmeessä kissataloihin! Vaasan kissatalolla on nyt tällä hetkellä yli 40 kissanpentua vailla kotia, ja aikuisia kissoja vielä enemmän, kaikki kaipaavat rakastavaa kotia. Itse aikanaan pelkäsin ottaa hylättyä kissaa, koska ajattelin siitä olevan niiiin paljon vaivaa. Kuitenkin kissa on viisas eläin, ja kun se vaan saa aikansa, on se mitä mainioin lemmikki!

perjantai 14. heinäkuuta 2017

*:・゚✧Kissakahvila✧・゚:*

Ok ei se blogihiljaisuus toiminut. Haha, sen kerran kun lupaan teille olla poissa somesta vähän aikaa, en pysty siihen, ja muut hommat jää tekemättä. Sitten taas kun olisi aikaa ehkä bloggaillakin niin tulee niitä tahattomia blogitaukoja. Noh, mutta kuten sanottua, en vain malttanut olla tekemättä tätä postausta teille. Berliinissä käydessämme tutustuimme ihanaan kissakahvilaan, joka oli aivan meidän kämpän lähellä. Okei, ei nyt ihan lähellä, sillä kävelimme jonkun viitisen kilometriä nauttien kauniista maisemoisista. Suosittelen käymään tässä ihanassa kahvilassa, vaikka se onkin ihan sen Berliinin ydinkeskustan ulkopuolella. Kahvila oli tosi symppis, kissat ihania ja tarjoiltavat herkullisia. Tässä postauksessa on nyt sitten vain kännykkäkuvia, sillä muistikortti selvisi Espanjassa autoryöstöstä, muttei Suomessa kodin suursiivouksesta. Eli, muistikortti on jossain teillä tietämättömillä. Onneksi otin kännykällä paljon kuvia, ja ainoa mistä jäätte oikeastaan nyt paitsi on aivan herkullinen mansikkavohveliannos, josta otin kameralla paremmat kuvat. 

Paikan nimi oli siis Barista Cats. Kissoja kahvilassa asusteli viisi, ja ne kaikki olivat pelastettu Ukrainasta. Kahvilan sisustus oli tosi ihana, vaaleita sävyjä ja rusetteja ja pitsiä, eli juuri sellaista mistä minä pidän. Kahvilan edessä oli myös terassi, mutta me oltiin juuri kävelty se viisi kilometriä aivan karseassa helteessä, joten mentiin ihan mieluusti sisätiloihin. Kissatkin olivat aika nuupahtaneita helteen takia, joten nekin lähinnä vain nukkui ja lepäili, enkä hirveän lähelle viitsinyt mennä häiritsemään ja kuvailemaan. 
Ruokaa oli tarjolla pitsaa, lämpimiä voileipiä ja suolaisia pannareita, sekä makeita herkkuja oli runsaasti: pannukakkuja, jätskiannoksia, pirtelöitä, vohveleita... Itse otin lämpimät voileivät sekä jäkkäriksi otimme yhteiseksi mansikkavohveliannoksen joka todellakin oli jäätävän iso ja sopi hyvin jaettavaksi. Hinnat olivat perus edulliset, ehkä vähän Saksan hintatasoa kalliimmat mutta ymmärrettävää, kun mitään sisäänpääsymaksuja ei ollut. Paikka muutenkin oli perheyritys, ja kahvila oli heidän kodissaan. Tilasin itse juomaksi vielä homemade strawberry-mint lemonadea joka oli ihan tajuttoman hyvää! 
Loppuun vielä kuva Marzipanista, söpöimmästä kissasta ikinä! Nuo silmät olivat vaan niin symppikset! Marzipan oli kissakahvilan kissoista kaikista aktiivisin, se kierteli moikkaamassa kaikki uudet asiakkaat, kun niitä paikalle tuli. Kissakuumehan siinä vallan pääsi kasvamaan entisestään.
Eli suosittelen BaristaCats Katzenkafea kaikille, jotka Berliinissä vierailee. Todellakin kannattaa vierailla ja käydä syömässä vohveliannos. Plussaa myös wifistä, jota ei muuten Berliinissä ihan hirveän monesta paikkaa löydä. 
Miltäs tämä kissakahvila vaikutti teidän silmiinne?

torstai 13. heinäkuuta 2017

*:・゚✧Pikkupaljastuss✧・゚:*

Vihdoin oli mahdollisuus päästä käyttämään tätä oranssia Adidaksen mekkoa ihan Suomessakin! Ostin tämän Dubain matkaa varten, että olisi jotain viileää mutta polvet peittävää, eikä mitään tissiheru-mekkoa. Naiivisti sitten ajattelin että ihanaa, pääsen käyttämään tätä sitten luottomekkona kesällä kotimaassakin, kun onhan tämä värimaailmaltaan sellainen Suomen kesän värinen. Noh, nyt maanantaina sitten vasta oli mahdollisuus iltapäivästä vetäistä tämä mekko päälle kun lähdettiin nautiskelemaan auringonpaisteesta ja kihlajaispäivästä. Meillä onkin tämä kesä yhtä juhlaa, kun 17. päivä on hääpäivä, 26. kesäkuuta on minun synttärit ja nyt 10.7. kihlajaispäivä. Ja totta kai kaikkia päiviä pitää vähäsen juhlistaa. Töitähän meillä oli molemmilla, mutta käytiin syömässä hyvin ja nauttimassa Loisteen terassista. Aivan ihanat maisemat, ja varmaan paras terassi koko Helsingissä. Harmi vain, että yleensä terde on aika täynnä, että niihin ruuhka-aikoihin voi olla hankala itseään saada järjestettyä sinne. Tosin, nyt kun kelit ovat taas epämääräiset niin kai siellä sitä tilaa on, mutta kukapa nyt vesisateessa terassilla viitsisi istua. 
Olin tulossa kirjoittelemaan tähän tulevista reissuista, kun ei nyt tästä puoliksi näkyvästä Addun mekosta enempää settiä aikaiseksi saa, mutta nyt sitten tulikin muutoksia, yllättäviä juttuja, ja niistä kertominen tuntuu nyt kaikista loogisimmalta. Koska olen tottunut nyt jos siihen että mitään ei saa kehua ja hehkuttaa ennen kuin kaikki on ihan viimeisenpäälle varmaa, niin saatte kuulla/lukea lisää sunnuntaina. Meillä on lauantaina suuri päivä, ja ehkä snäppiin tulee lauantaina jo jotain juttua, ja jos jaksan niin myös blogiinkin. 
Eli jännittäviä aikoja elämme. Nyt vielä vähän siivoilua ja sitten töihin! Nämä muutamat päivät ovat kyllä nyt ihan superkiireisiä, että blogi tosiaan ei päivity nyt huomenna. Vähän mietityttää miten sitä kaikkea ehtiikään, kun iltavuoroa tiedossa ja perjantaina joudumme lähtemään kotoa ajamaan jo töitteni jälkeen.
Tällainen ärsyttävän salamyhkäinen blogipostaus tällä kertaa. Pahoitteluni siitä, pakko vain päästä hehkuttamaan edes vähäsen jonnekin! Viikonloppuna sitten tosiaan lisää! Pysykää kanavalla!

tiistai 11. heinäkuuta 2017

*:・゚✧Mp koruista ja niihin sijoittamisesta✧・゚:*

En ole oikein koruihmisiä. Katsottiin tuota Sinkkuelämää-leffaa mieheni kanssa yksi päivä, ja Carrie pettyy, kun Kiho osti hänelle lahjaksi telkkarin, ja pyysi sitten että "a piece of jewellery would have been nice". Sanoinkin Christianille, että minulle ei sitten tarvitse mitään arvokkaita koruja ostella, en osaa käyttää niitä. Me oltiin jo kihlautuessamme sitä mieltä, että ei todellakaan mitään kalliita kihlasormuksia, ja vihkisormuksiinkin sijoitetaan sen verran että saadaan laadukkaat, mutta viidentuhannen euron timanttisormukset olivat täysin pois luvuista. Miehelläni siksi koska hän harrastaa uimista, ja pelkäsi että hupeltaisi sormuksen johonkin, ja minulla siksi etten koe koruihin järkeä sijoittaa. Ensimmäinen vihkisormus oli ihan susi vaikka tyyris olikin, timantit tippuivat sormuksesta muutamassa kuukaudessa ja tämä otti päähän ihan oikeasti. Nykyisen vihkisormuksen arvoa en tiedä, eikä ole tarpeenkaan, sillä sain sen sitten lahjaksi jälkikäteen.
Tykkään kimalluksesta, mutta aidot timantit/yms jalokivet eivät ole mikään must. En ole niin viisas ja tarkkasilmäinen että erottaisin eron aidon ja huijaustimantin välillä. En myöskään osaa käyttää koruja. Kaulakorua minulla on aniharvoin käytössä, ja niissäkin asiansa ajaa Glitterin outletistä ostetut kahden euron korut. Arvokkaita kaulakoruja minulla on vain kaksi: Ensimmäisen sain mummultani perintönä, aito kultaketju, ja toinen on kaunis kristallikoru jonka sain Christianilta ensimmäisenä ystävänpäivänä. Mummulta saatua kaulaketjua käytän joskus, jokseenkin senkin käyttö hirvittää, kun pelottaa että rikon tai hukkaan sen. On paljon rennompi kulkea rihkamakoruissa, kun ei tarvitse sitten itkeä kun timantit irtoilee tai parhaillaan ketju napsahtaa poikki. 
Korvikset ovatkin ainoa poikkeus johon voin sijoittaa. Pidän juurikin töiden takia hiuksia niin paljon kiinni, että korviksien onkin ihan järkevää olla siistit, tyylikkäät ja laadukkaat. Tietty näissäkin on se stressi, että nämä hukkuu. Menetinkin ne edelliset Chanelin korvakorut, ja se oikeasti harmitti ja jopa itkettikin, kun niissä oli sitä rahallista arvoa, sekä korvaamatonta tunnearvoa, koska ne olivat hääjuhlissamme minulla käytössä. Nyt Berliinistä ostettiin sitten nämä uudet ihanuudet, ja haaveissa olisikin hankkia vielä toiset siistit ja ehkä vähän pienemmätkin korvakorut. Chanelin korviksia voin suositella, sillä näissä säilyy jälleenmyyntiarvo paremmin kuin perus timantti/kultakorviksissa, sekä valikoima on laaja, ja korvakorut eivät ole mahdottoman kalliitakaan (n. 200-300€/pari). 
Rannekoruja haluaisin osata käyttää, mutta harvemmin niitäkään pidän. Suurin osa rannekoruista on niin isoja että ne roikkuu kädessä puolessavälissä ja se on tosi ärsyttävää. Yhtä pientä siroa rengasta käytän, jonka sain Zafulilta lahjaksi aikanaan kun yhteistyötä heidän kanssansa tein, mutta that's all. Haaveissa olisi hankkia ruusukultainen Hermesin rannekoru, mutta saas nähdä onko sijoitus aivan törkeän typerä, ja koru jäisi käyttämättä. Sain mieheltäni myös timanttisen rannekorun, mutta sepä se, muutossa mokoma hukkui ja siitäkin jäi aika raju harmistus päälle. Kuitenkin kyseinen rannekoru oli helppo pitää ja kaunis.

Eli siis tosi niheää tämä oma korukulttuuri on. Rakastan kyllä koruja, ja asukokonaisuudet runsailla (hyvällä maulla kasatuilla) koruilla on aivan todella ilo silmälle. Nyt omat korut rajoittuu niihin korviksiin ja kihla- ja vihkisormuksiin (jotka puuttuvat näistä kuvista, koska psori elää ja voi hyvin). Ehkä tässä vielä pikku hiljaa pystyy itseään kehittämään tälläkin tyylin saralla. Millaista on teidän korukäyttäytymisenne? Pidättekö koruja hyvinä sijoituksina vai priorisoitteko rahanne muualle?

maanantai 10. heinäkuuta 2017

*:・゚✧Ikäviä yhteistöitä ja ihania kenkiä✧・゚:*

Kun sain nämä ihanat kengät käsiini, oli minun ihan pakko tehdä teille näistä postaus, vaikka ensin vannoinkin etten todellakaan näitä blogissani mainostaisi. Kahdestakin syystä, joista varsinkin ensimmäisestä saatte nyt pidemmän kaavan mukaan kuulla. Se vähäpätöisempi syy on se, että toisesta kengästä puuttui nilkkaremmistä hakanen, jolla se laitetaan kiinni. Isompi syy on yhteistyötahon epämääräinen ja röyhkeäkin käytös. Kengät ovat kuitenkin kauniit ja sievät ja hyvät jalassa, joten ne tulevat todellakin käyttöön ja näkyville asukuvissa. 
Yhteistyötahojen epäreiluudesta on onneksi nyt useampikin bloggaaja kirjoittanut rehellisesti. Kaikki yhteistyötahot eivät ole kivoja ja olo on välillä kusetettu. Itsekin ajattelin vielä pitkään, että olen niin aloitteleva bloggaaja, että mitä enempi yhteistöitä, sitä ammattimaiseksi muutun. Ehkä saan sitä arvostusta kun olen todistettavasti kelvannut mahdollisimman monelle firmalle. Nykyisin en tee oikeastaan enää yhteistöitä, koska en suostu esittelemään blogissani paskaa, tai en suostu tekemään sitä työmäärää mitä kunnon postaukset vaativat jonkun 10 dollarin edestä. Ja kollaasipostauksia en tee väkipakolla, koska ne ovat tylsiä ja monesti vaikuttavat vain rahankerjuulta linkkiklikkien kautta. Noh, ei siitä sen enempää. Tein yhteistyötä Zafulin kanssa jo aikaisemminkin, viimevuoden puolella. Sain heiltä paketin, jossa vaatteet ja kengät olivat ihan ok. Kävimme keskustelua tulliasioista, sillä sain valita vaatteita 50 dollarin edestä. Tyyppi, jonka kanssa sähköposteja vaihtelimme, sanoi, että maksavat verot puolestani. Niinhän siinä kävi, että paketti jumiutui tulliin. Suomen tullin kanssa kädenvääntö nyt on ihan perseestä, en muista mikä ongelma tässä taas oli, muistan vain ne puhelut, joissa sain kuunnella tullivirkailijan vittuilua ihan urakalla (Siis ihan oikeasti. Tässä viimeisen vuoden sisään olen eri lafkoissa saanut ihmetellä, että miksi valtion/kaupungin työntekijöiden täytyy olla mahdollisimman törkeitä. Ei ole tullimiehillä/-naisilla helppoa ja kivaa joo, mutta se ei ole minun ja blogiyhteistöitteni syy). Anyways, sain vihdoin pakettini, ja laitoin kuvaa kuitista Zafulille. Enkä ikinä koskaan saanut enää mitään vastausta sähköposteihini. Jätin tuotteet esittelemättä blogissani.
Sitten meni muutama kuukausi, ja sain eri henkilöltä sähköpostia. Zaful haluaisi tehdä kanssani yhteistyötä! Kirjoitin uudelle tyypille mitä viimeksi kävi, ja sain pahoittelut, sekä mahdollisuuden valita 20 dollarilla jotain mainostettavaa tuotetta blogiini. Zaful on kalliimpi Sheinside, kahdellakybällä ei juuri mitään järkevää, kivaa ja tarpeellista saanut. Mainitsin, että en tee puoli-ilmaisia yhteistöitä, ja sain ruhtinaallisen korotuksen sinne neljäänkymmeneen dollariin, johon sitten suostuin. Olin katsellut näitä kenkiä jo aikaisemminkin heidän sivuillaan, ja nyt sain tilattua sitten nämä. 
Kenkiä ei kuitenkaan ruvennut kuulumaan, mutta sain silti joka toinen päivä viestiä, että joko on paketti haettu ja missä postaus viipyy. Seurantakoodi näytti että paketti on joo lähetetty, mutta Maleasian tulli oli viimeinen joka mitään kuittausta oli laittanut. Kuukausia meni, ja lopulta sain aika ilkeääkin viestiä heiltä siitä, että olen huijannut heitä. Mitä minä muka olisin voinut huijata, kun paketti ei koskaan ollut saapunutkaan Suomeen? Jätin vastaamatta viesteihin ja päätin, etten enää ikinä koskaan suostu heidän kanssaan yhteistyöhön, enkä enää yhtään linkkiä jaa heidän sivuilleen. Tavarat ovat ylihinnoiteltuja ja voin teille rakkaat lukijat sanoa, että halvemmalla saatte samat jutut eBaystä, ja monet ovat feikkejä/feikihköjä, että aidot saatte sitten sijoittamalla. 
Nyt sitten tuossa viimeviikon lopulla sain kirjeen, että paketti on postissa, ja noudin nämä kengät. Jotka ovat ihanat. Sitä ei käy kiistäminen. Koko on ihan täydellinen, nämä tuntuu jaloissa hyvältä, että näiden kanssa kyllä voi kävellä todellakin sen koko päivän kaupungilla. Värikin on tosi kätevä, harmaa-musta. Tosiaan yksi hakanen puuttui, että joku vippaskonsti tuohon on keksittävä että kengän saa pistettyä kiinni, tai sitten vaan vietävä suutarille ja he fiksaa siihen jotain. Eli siis, kengät ovat kauniit ja olin tosi iloinen ja yllättynyt kun sain ne, mutta yhteistyö itsessään oli kuiva ja kämäinen. Jotenkin ylipäätään itselle on tullut yhteistöistä vähän hassu olo, sellainen, etten tiedä uskotteko te jos mainostan jotain tuotetta jonka itse olen ilmaiseksi saanut tai rahaa vasten mainostan. Minulla ainakin on tullut todella korkea rima siihen, minkä yhteistyömainoksen koen toimivaksi ja houkuttelevaksi, ja mikä taas ei aiheuta kuin boikottia tietyissä tuotteissa. Lisäksi ärsyttää, kun olen saanut viimeaikoine sähköposteja, joissa pyydetään mainostamaan firmaa x, kollaasipostauksella, ja  saan siitä palkaksi 10 dollaria, joka ei verojen jälkeen ole oikein mitään. Tai että "Mainosta asiaa y, niin osallistut arvontaan jossa VOIT voittaa 20€ lahjakortin". Ei minusta kovinkaan imartelevaa. Muttamutta vielä kuitenkin: kengät ovat täydelliset!
Onko teillä ollut kokemuksia huonoista yhteistöistä? Entä mitä pidätte näistä uusista kengistä, jotka sen melkein puolivuotta seilasivat ympäri maailmaa?

lauantai 8. heinäkuuta 2017

*:・゚✧Small purchases✧・゚:*

Pienten söpöjen ostosten esittelyä tiedossa. Haha, sain nyt edellisen postauksen pahamaineiset Möetit mukaan näihin kuviin, onko tässä nyt sellainen bloggaaja goals, kun vielä esiteltävät jututkin ovat niin syntisiä kuin olla ja voi. Mutta söpöjä ne ovat ainakin minun mielestäni. Sneak peek:iä pystyi kurkkimaan jo instagramista sekä snapchatista (namehisa), mutta nyt sitten ihan esittelyn kera tänne blogiinkin. 
Sain lahjaksi uuteen Luikkariini aivan täydellisen mätsäävän pompomin. Vaaleanpunainen on ihan samaa sävyä, ja pompomissa on pikkuisen harmaita karvoja jotka sopii sitten tuohon azur-kuosiin. Tämä on hankittu Gemmistä alunperin. Sopii laukkuun ihan todella hyvin. Haha, olen ihan koukussa näihin pompomeihin. voisin kuorruttaa ihan jokaisen laukkuni näillä. 
Toinen esiteltävä juttu on Starbucksin termosmuki. Minulta löytyy tämä samainen pienempänä, mutta tässä vuosien varrella olen todennut sen liian pieneksi. Edes teepallo ei mahdu siihen, ja joudun liruttelemaan jotain pussiteetä siihen aamusiin. Lisäksi teet on ihan sikanopeasti juotu. Tämän tuopin vetoisuutta en tiedä, mutta tänne mahtuu sellainen määrä aamuteetä että pitäisi minullekin riittää. Keskustan Starbucksissa näitä en ole nähnyt, mutta lentokentän kahvilassa näitä oli vielä useampikin kappale jäljellä, ja hintaa näillä on 14€.
Myönnän, olen addiktoitunut näihin. Nämä vaan ovat ihan täydellisiä! Viime postauksessa missä esittelin vaaleanpunaisia ostoksia, esittelin näitä NYXin soft matte lip creameja. Nämä oikeasti vaan ovat kaiken hehkutuksen arvoisia, että hehkuttelen näitä nyt toisessakin postauksessa. Kävin ostamassa hiusväriä, niin samalla mukaan lähti kaksi uutta sävyä, nuo kuvassa etummaiset. Sanon saman kuin viimeksi: Väri kestää, sävyt ovat kauniita ja tärkein: huulet eivät kuivu. Hintaa näillä per kipale taisi olla jonkun 8€ Stockmannilla. 
Lol, vähän tällainen out of nowhere. Mutta nutellaa. En ole mikään nutella-girl, mutta tämä oli pakko hankkia nyt erästä reseptiä varten. Meillähän ei mitään paahtoleipää oikeastaan syödä, ja jos meillä leipää on se on jotain Reissumiestä, minkä päällä nutella varmaan maistuisi aika... eksoottiselta. Aion tosiaan kokeilla yhtä reseptiä, josta toivottavasti saatte lukea täältä bloginkin puolelta. Jos ette saa, luultavasti kokeilu epäonnistui :'D 

Tällaisia pikkujuttuja! Mitäs tykkäsitte? 

perjantai 7. heinäkuuta 2017

*:・゚✧VIDEO: Henry Harjusola-box review✧・゚:*

Videopostauksen aika! Tässäpä nyt sitten videolla arvostelua siitä, mitä fiiliksiä minulle jäi tuotteista, joita boxin mukana tuli. Huomasin tuossa videota katsoessani, että minulla on nuo Beauty blenderit mennyt sekaisin, eli boxissa tuli mukana nude, mutta esittelin videolla mustan :'D 
Ja jakakaa hei ideoita, jos videopostauksia haluaisitte lisää nähdä! Olen tosi tosi aloittelija näiden videopostausten kanssa, vaikka niitä onkin kivaa tehdä. 

torstai 6. heinäkuuta 2017

*:・゚✧Faktoja, joita bloggaajat eivät halua myöntää✧・゚:*

Hyvät torstait kaikille! Nyt lähdetään liikkeelle vähän rennommalla linjalla, nimittäin blogipaljastuksilla. Kukaan ei sitten lähde tätä tekstiä lukemaan kuin piru raamattua ja kommentoi että "no mä kyl bloggaan ja emmää kyl tollanen oo". Nämä ovat tällaisia pilke silmäkulmassa kirjoitettuja yleistyksiä, jotka, kyllä vain, koskevat osa myös minua. Näitä ei ole kohdistettu kenellekään tietylle, eikä näistä tosiaan kannata mieltä pahoittaa!

"Mä pidän blogia ihan vain itseäni varten" En usko tätä väitettä hetkeäkään keneltäkään. Huvittavinta on, kun näin sanoo joku, joka tienaa blogillansa ja blogi on hänen työnsä. Joo, siis minäkin pidän juuri sellaista blogia kuin haluan, joka kuvastaa minua. Mutta kyllä tätä lukijoidenkin tähden tehdään. Jos ei kiinnosta lukijat, silloin kirjoitetaan päiväkirjaa. Tai jos nyt blogataankin, niin silloin ei tyrkytetä oman bloginsa linkkiä kommenttiosiossa jokaisen kommentin yhteydessä tai jaeta uusimpia postauksia kaikkiin facebookin bloggaajaryhmiin. 

"Jauhakaa vaan paskaa, ei kiinnosta" Kyllä vaan kiinnostaa ja moniakin. Se sitten onkin eri juttu miten ne anonyymikommentit kolahtaa. Toiset ei välitä, toiset oikeasti pahoittaa ihan puhtaasta bullshitistä mielensä pitkäksikin aikaa. Kuitenkin paskakommentteihin vastaillaan ja niistä taivastellaan kavereiden kesken vielä pitkäänkin, kun niitä on tullut. 

Möet on oikeasti pahaa shampanjaa. Haha vähän tällainen kevennys ja offtopic. Niin se vaan on. Möettiä ostetaan vain ja ainoastaan tasan koska merkki. Jos iskisin Mummia tai jotain omasta mielestäni oikeasti hyvää shampanjaa pöytään, ei se herättäisi lukijoissa/seuraajissa _mitään_ fiiliksiä, muutakuin korkeintaan sen että taasko tuo tyyppi on juomassa, haha! Meilläkin on aina silloin tällöin Möet-pullo jemmassa vain sisustustarkoituksiin, tosin kyllä me se pullon sisältökin lipitetään, ihan vaan kun onhan siitä maksettu! Ja kyllä minä myönnän että fiini olo siitä tulee, kun vertaa siihen kun juo Tallinnasta haettua kahden euron skumppaa, vaikka se paremmalta maistuukin. 

Pinnat ovat aina siloiteltuja. Tämän nyt tiesi kaikki. Kun meillä käydään molemmat töissä, ja itse vielä opiskelen ohella, ei aina jaksa siivota. Jos täytyy kotoota ottaa jotain yksityiskohtakuvia, on jäätävä ryönäkasa työnnetty selän taa, pois kameran ulottuvilta. Joskus jopa jynssään jostain pöydästäkin juuri sen kulman, mikä kuvissa näkyisi, en koko pöytää. Laiskaa, kyllä vain. Mutta ei ne kodit muillakaan kiillä 24/7. 

"Kyllä mä aina kuljen kaupungilla korkkarit jalassa" Joskus myönnän, joskus en. Välillä kannan rönttöskenkiä mukana, että voin asukuvien jälkeen iskeä mukavan pehmeät ballerinat jalkaan varpaat kipeyttävien korkkareiden sijaan. Välillä joo olen ollut rohkea ja kipitellyt menemään korkokengissä, mutta harvemmin jaksan pitkää kaupunkireissua tosiaan kärsiä korot jalassa.

"Ei minua kiinnosta tienaanko bloggaamisesta vai en" Ja silti kaikki mahdolliset hämärätkin yhteistyökuviot otetaan vastaan. Tykkään minäkin saada ilmaista kampetta, ja myönnän tehneeni blogipostauksia joita en muuten olisi tehnyt vain koska sain asian x. Indiedaysin bloggaajilla ymmärrän nämä vähän hassutkin mainokset, koska se on heidän työnsä ja sitä mainostetaan mitä annetaan. Mutta kun ihan tavan itsenäinen muotibloggaaja alkaa keskenkaiken mainostaa ilmanraikastinta ja vessanpesuainetta joka on vaan niin i-ha-naa, tuntuu se oudolta. Siis se on vielä ihan ok, mutta melkein samaan hengenvetoon kun tyypit selittää, ettei raha ja materia ole milläänsäkään tärkeä osa bloggaamista, niin tulee vaan sellainen oh really-fiilis.

"Ainahan näytän rannalla/salilla näin seksikkäältä, kauniilta ja siloiselta" Aina on ripset tanassa, hiukset kiiltävän silkkisesti suorassa ja bruna kunnossa. En ole mikään saliselfieiden ystävä, en enää käy edes salilla, ja rantakuviakin kun Dubaissa otettiin, niin voin sanoa että 99% kuvista oli täyyyysin julkaisukelvottomia. Milloin naama punotti, hiukset olivat hikiset tai aurinko paistoi silmiin. En todellakaan lähde rannalle meikattuna! Onneksi tuolloin oli ripsipidennykset jotka antoivat vähän armoa. Suunniteltiin kyllä että oltaisiin otettu tyylikkäitä allaskuvia, mutta ne olisivat olleet auttamatta lavastettuja, että naamavärkin ja hiukset saisivat näyttämään tyylikkäiltä. 

Tässäpä näitä. Miten on, samaistuitteko joihinkin? Oletteko miettineet samoja asioita, vai toteutatteko bloggaajina kenties näistä osaa? Tuo möet-juttu varsinkin naurattaa minua ja miestäni, voi Christiania kun joutuu juomaan tuota hapatusta, kun hän mieluummin ostaisi juurikin sitä Mummia tai Nicolas Feuillattea tai vastaavia shampanjoita (ja don't get me wrong, ei me mitään shampanjaa työksemme juoda, lähinnä vain kun on jotain juhlistettavaa), mutta bloggaajavaimo kinuaa pahaa Möettiä koska koti ja koska blogi. 
Tuleeko teille mieleen muita "blogifaktoja" joista me bloggaajat vaikenemme? 

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

*:・゚✧Tatuointi✧・゚:*

Piiiitkästä aikaa vapaapäivä kotona. Paljon on kotitöitä alla ja opinnäytetyötä ollaan viimeistelemässä, ihana kun kaikki haastattelut ollaan saatu hoidettua nyt ja voidaan aloittaa tämä tutkimuksen analysointi. Täytyy sanoa, että kyllä on ollut todella kasvattava tämä opinnäytetyön teko, ja varsinkin haastatteluista on saanut paljon voimaa. Niin ihana huomata miten vahvoja ihmisiä täällä meidän kanssamme on, ja samalla surullista huomata mitenkä tiettyjä ihmisryhmiä sorretaan niin vahvasti, ja joudutaan kärsimään siitä että ollaan rohkeasti sitä mitä on. Mitään maailmaa parantavaa opinnäytetyötä en usko että saamme tehtyä, mutta jos edes joku jossain avaisi silmänsä sen luettuaan. Teemme opinnäytetyötämme Setalle, ja toivottavasti Setakin saa opparista jotain irti. Me ainakin olemme saaneet. 
Vaikka opparin teko onkin kivaa, on siinä työtä. Välillä tuntuu elämän olevan sitä että herää, tekee töitä, tulee töistä kotiin tekemään töitä, että voi tehdä illalla vielä vähän lisää töitä ja sitten mennä nukkumaan. Ja homma jatkuu. En tiedä kyllä yhtään, miten sitä osaa elää sitten opintojen jälkeen, kun ei enää tarvitsekaan miettiä kouluhommia, vaan töiden jälkeen voi olla ihan vaan vapaalla. Kamalaa! 
No mutta se siitä! Tulin kirjoittelemaan teille tatskajuttuja. Olen miettinyt pitkään jo tatuointia. Jossain postauksessa joskus olen siitä puhunutkin, mutta onhan siitäkin jo aikaa. Olen tosi esteettinen ihminen, että tykkään asioista jotka näyttävät näteiltä. Ensialkuun mietinkin että otan vaan jonkun tatuoinnin, joka näyttää kivalta, ei sen syvällisempiä tausta-ajatuksia. Monta kertaa kuitenkin bloginkin puolella olen kirjoitellut, että viime vuosi oli todella rankka. Oikeastaan, 2016 kesän jälkeen alkoi se helvetti, joka on jatkunut siitä eteenpäin vuoden, ja ehkä varovaisesti uskallan toivoa nyt, että pahin on ehkä jo ohi. Toisaalta jos jotain tässä on oppinut, että kun luulet ettei homma voi enää paskemmaksi mennä, se menee kuitenkin. Elämääni varjosti kolme isoa menetystä, kolme kuolemaa. Syyskuussa, marraskuussa ja joulukuussa. Haluaisin jotenkin nämä kolme suurta elämääni mullistanutta menetystä kirjata ylös, mutta samalla, vuonna 2016 menin naimisiin elämäni rakkauden kanssa. Eli siis neljä asiaa ikuistettavana. 
Haluan kuitenkin vain yhden tatuoinnin. Ja pienen, en mitään koko selän peittävää. Numerot ovat ehdoton no no, siispä vuosilukua 2016 ei todellakaan. Mietin kyllä roomalaisin numeroin, mutta sekin on jotenkin vähän klishee mielestäni (näyttävät monilla tosi hyviltä, eli ei mitään niitä vastaan!). Se, miten saan tuon vuosiluvun merkattua on vähän kysymysmerkki, ja olen miettinyt että sen pois jättäminen voisi olla ihan jees. Kyllä minä (valitettavasti) muistan minä vuonna nuo kaikki pahat asiat tapahtuivat. Sitten miten menetykset merkkaa, ja miten ison rakkauden. Sydämetkin osaavat olla vähän tökeröitä, mutta ne ovat tässä listassa nyt kärjessä. Ja miten saa tuon kaiken nätiksi ja siroksi kokonaisuudeksi, joka ei vaan näytä ihan jäätävältä sekamelskalta. 
Sitten on vielä se paikka, minne. Nykyisessä työssäni ei saa olla näkyviä tatuointeja, ja näkyvälle paikalle sitä tatskaa en edes haluaisikaan. Siis tietty se saa näkyä tietyissä vaatetuksissa, mutta ei siten, että kun ihminen minua katsoo niin ensimmäisenä huomio kiinnittyy tatuointiin. Sitten vielä se, että minnekään hirveän lähelle intiimialueita en mitään muistotatuointia haluaisi, olisi se vähän hassua. Käsivarsi tai kylki on tällä hetkellä ne ykköset.
Täytyyhän tätä asiaa vielä kypsytellä aika pitkäänkin. Ehkä jonkinlainen suuri ahaa-elämys jossain vaiheessa syttyy, ja en näin epävarmana mitään aikaa minnekään lähtisi varaamaan. Haluan olla ihan täysin satavarma. Myönnän olevani vähän sellainen mullekaikkihetinyt-ihminen, ja siksi tällaisia isoja asioita on ihan tervettä pysähtyä miettimään muutamaksikin vuodeksi. Kuitenkin, olisi kivaa saada teiltä joitain vinkkejä, millaisia tatuointeija voisi tehdä. Googlettanut olen joitain ihan perusjuttuja, mutta olen aika noob vielä tällaisissa asioissa.